Hetki yhdelle

Viime aikoina olen ikävöinyt omaa aikaa. Tämän sanominen ääneen kuulostaa siltä, että en pitäisi ihmisistä, joiden kanssa olen, mutta asia ei todellakaan ole niin. Kaipaan vain sitä, että voisin joskus olla itsekseni hetkisen, kuunnella ajatuksiani, antaa luovuudelle tilaa tai olla vaan. Ilman keskeytyksiä, ohjelmaa tai tavoitetta, olla.

Työelämä on antoisaa, mutta vaativaa ja arki pienen lasten kanssa on todella intensiivistä.  Jos saisin euron joka kerta kun joku aloittaa lauseen sanalla ”äiti!…”, olisin rikas nainen. Ja taas olen paradoksin äärellä, sillä tottakai on ihanaa olla niin tärkeä omille lapsilleen, mutta kyllä te ymmärrätte mitä tarkoitan.

Joskus on tosi kiva olla vain minä itse.

Yksinololla ja yksinäisyydellä ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Yksinäisyys voi olla raastavaa, syrjäyttävää ja surullista. Itse koen joskus ohimeneviä häivähdyksiä sellaisesta tunteesta, joka yleensä kumpuaa perhekeskeisistä juhlapyhistä, jolloin mies on töissä. Siitäkin huolimatta, että minulla on lapset ja tiedän, että meillä on läheisiä, joiden luokse voimme aina mennä. Tunteella ja järjellä ei ole aina keskusteluyhteyttä.

Yksinolo maistuu parhaimmalta silloin kun se on oma valinta. Mielestäni ihmisen perusoikeuksiin kuuluu, että saa olla joskus omassa kodissa yksin niin halutessaan. Usein ruuhkavuosissa omaa aikaa järjestetään lenkillä, kaupungilla tai kyläilyillä, mutta se ei ole rentoutumisen kanssa sama asia kuin koti.

Se, miten oman ajan kotona sitten käyttää, on myös -yllätys, yllätys- oma valinta! Älä sitten siivoa tai tee sitä tai tätä, ohjeistetaan, mutta mitäpä se kenellekään kuuluu, kuinka sen oman aikansa valitsee käyttää. Joskus siivoaminen hyvän musiikin ja omien ajatuksien tahdissa voi olla parasta rentoutusta. Mutta siinä on virhe, että jos joku tarjoaa sinulle omaa aikaa kodin siivouksella!

Hullua on myös se, että samaan aikaan kun yksinoloa kaipaa, sitä pitää myös harjoitella. Osaanko oikeasti olla ihan yksin omien ajatusteni kanssa ilman sen kummenpaa aktiviteettia?

Joskus tarvitsee lomaa myös siitä, mikä on kaikkein rakkainta. Elämässä on vain yksi tyyppi, jonka kanssa pitää tulla toimeen 24/7 koko elämänsä ajan – minä itse.  Hetket yksin myös mahdollistavat tärkeän tunteen eli ikävän. Ja jälleennäkemisen riemun!

Tarvitsetko sinä yksin oloa?