Elämäni ekat venetsialaiset

Venetsialaiset ovat itselleni varsin uusi juhla, sillä niitä ei ole yleisesti juhlittu Keski-Suomessa kovin pitkään. Ilmeisesti rannikolta koko Suomeen laajentunut perinne juhlistaa valoin ja värikkäin lyhdyin veneily- ja mökkeilykauden päätöstä. Ajankohdaksi on vakiintunut elokuun viimeinen viikonloppu, joten ehkäpä venetsialaiset toimivat koko kesäkauden päätösjuhlana.

Nytkö se kesä on virallisesti ohi? 

Pidimme vielä kiinni kesän viimeisistä rippeistä ystäväni kanssa eilen illalla Helsingissä Hernesaaren rannassa. Ilmassa oli jo vahva syksyn tuntu ja ihan kesävermeissä oli kyllä varsin viileää. Onneksi teltoissa hehkuivat lämpölamput.

Menimme paikan päälle juuri auringonlaskun aikaan, jolloin oli vielä väljää. Veneet lipuivat merellä, valot syttyivät ja DJ soitti sitkeästi kesähittejä hämärtyvässä illassa.

Olen vieraillut vieressä olevassa Löylyssä, mutta Hernesaaren ranta oli uusi kokemus. Paikka olisi varmasti parhaimmillaan lämpimänä kesäpäivänä, jolloin palmujen alla ollessa voisi kuvitella olevansa vaikkapa Välimeren rannalla.

Luulen, että tulevaisuudessa vietän venetsialaisia niiden perinteisemmässä merkityksessä mökillä mennyttä kesää juhlistaen. Niistä kekkereistä puuttunee yksi elementti eli ilotulitus. Eilen nähtiin erityisen hulppea musiikillinen Suomi100-ilotulitus, joka juhlisti sitä, että Suomen viralliseen 100-vuotisjuhlapäivään on aikaa tasan sata päivää.

Helsinki näytti kauniin puolensa, mutta kotiin on vain aina yhtä ihana palata. On se jännä, että virkistysviikonlopun jälkeen väsyttää näin paljon ;)

Veden, tulen ja valon juhla eli venetsialaiset on tervetullut lisä juhlaperinteisiimme. Onhan meillä Suomessa ihan ainutlaatuinen kesä, jonka taika ei ole lopulta edes säistä kiinni.

Juhlitaanko teilläpäin venetsialaisia?