Teidän kysymyksiä – minun vastauksia: Henkilökohtaista

Kun pimeys vetää hupun päähän, saa onneksi sytyttää kaikki valot, kynttilät ja takan. Valokuvaamisen kannalta elämme haastavia aikoja, mutta jos ei halua laittaa blogia paussille marraskuuksi, tulee välillä vähän pimeämpiäkin tunnelmakuvia. Ja monen viikon pimeyden jälkeen nyt viikonloppuna vilkkunut aurinko tuntuu kuin pieneltä lottovoitolta!

Kysyin teiltä seuraajilta Instagramissa kysymyksiä, joihin haluaisitte saada vastauksia. Blogi pyörii tiettyjen aihepiirien ympärillä ja joskus sitä kompastuu omiin rajoituksiinsa, eikä näe kirjoitusaiheita ympärillään. Siksi olinkin valtavan yllättynyt runsaasta kysymysvirrasta, jonka sain. Jaksotin vastauksia muutamana postaukseen, aloitetaan henkisen puolen jutuilla. Mitä te halusittekaan tietää?

Miten palaudut maanantaifiiliksestä? 

Olin juuri kertonut Instagramissa, että maanantaita leimasi maanantaifiilis. Tosin ei se tunnelma ollut varsinaisesti maanantain syytä,  enemmäkin heikohkoa valmistutumista viikkoon viikkonlopun jäljiltä ja arki tupsahti niinsanotusti syliin.

Kun siipi vetää maahan, yritän laittaa ongelmani mittasuhteisiin. Vaikka maanantaiaamuna kello 7.50 lapsen hukassa olevat kurahousut voivat tuntua suureltakin vastoinkäymiseltä (löytyi päiväkodista), niin eihän se oikeasti ole. Pieni vastoinkäyminen saattaa aiheuttaa marttyyrireaktion (minä laitan aina kaikki paikoilleen, minä joudun aina kaikki hoitamaan, blaa blaa jäkäti jäkäti). Siinä voi sitten vaikka hetkisen miettiä, mitä muut ovat tehneet ja sitten ihan hiljaa pahoitella käytöstään.

Mittasuhteiden asettamisen lisäksi paras tapa purkaa tuskaista fiilistä on liikunta. Joskus mieheni nauraa, kun vaimo lähtee jumppaan hermot pinkeänä ja palaa takaisin maailmaa ja kaikkia rakastavana. Endordiinejä kehiin, siis!

Kolmantena ihan vain ajan ottaminen ja toteaminen, että että aina ei tarvitse tehdä tai suorittaa. Pulssi laskuun ja ajatukset positiivisemmille urille.

 

Kerrohan hyvänmielen salaisuus

En tiedä salaisuutta. Mutta jos pyrkii löytämään asioista, ihmisistä ja tilanteista hyvää, tulee elämästä ihan vahingossa pikkuisen hyväntuulisempaa.

Tärkeimmät arvosi

Arvot ovat elämässä asioita, jotka kertovat siitä mikä on tärkeää. Sanat eivät riitä, vaan arvot ovat sellaisia, jotka näkyvät ajankäytössä, valinnoissa, motivaatiossa ja tavoitteissa.

Tämä on oikeasti iso kysymys. Perhe, vapaus ja terveys ovat varmasti kärjessä, mutta myös vastuullisuus, tasapaino ja itsensä toteuttaminen.

Omien arvojen mukainen elämä on varmasti yksi tärkeimmistä onnellisen elämän peruspilareista.

Mitä haaveita sinulla on tulevaisuuteen? 

Marraskuu 2019 Espanjassa! No sen keksin vasta viime viikolla kun kyllästyin pimeyteen, vaikka säätämisellä ja (säästämisellä myös) se voisi olla jopa mahdollinen etätyön kautta. No, tämä kuvastaa hyvin luonnettani; pimeys ärsyttää ja sitten asiaan on jo ratkaisuehdotus. Ensi vuoden tavoite on oikeasti saada mökki valmiiksi.

Haluaisin jossain vaiheessa opiskella lisää, mutta nyt tähän päivätyö, yrittäjyys ja pienet lapset – pakettiin ei mahdu millään jatko-opintoja. Jonkun kolmikosta pitää muuttua, ainakin ”pienet lapset-haaste” ratkeaa ihan ajan kulumisen myötä.

Useat haasteeni ovat  aika realistisia ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen saanut monta isoa unelmaa toteen (avioliitto, lapset, omakotitalo, vakituinen työ, oma yritys, matkat). Sitten minulla on hassuja haaveita, kuten haluaisin olla tuomari Suomen kaunein koti-ohjelmassa tai työskennellä radiossa. Olisi ihana lähteä yksin viikoksi joogaleirille Kreikkaan, vaikka en edes harrasta joogaa.

Mistä saat kaiken energia? Näytät aina positiiviselta ja pirteältä!

Ensinnäkin kiitos kauniista sanoista. Heikoimmilla hetkilläni en yleensä esiinnyt kanavissani, sillä se ei tunnu luontevalta. Olen pohjimmiltani positiivinen ajattelija, joka uskoo, että asiat järjestyvät. Tämä ajattelumalli antaa valtavasti energiaa elämään. Olen onnekas, sillä perusasiat ovat elämässä hyvin. Positiivisesta energiasta olen kirjoittanut mm. postauksissa Murheet on tehty huomista varten,  Ajattele positiivisesti (ja pääset helpommalla!) Onnellisuuskuplia sekä Ei kiitos ikäkriiseille.

Energian saan peruselämän asenteestani, jossa uskon että moneen asiaan voi itse vaikuttaa ja loppuihin pitää yrittää sopeutua. Innostun helposti ja laitan pyöriä nopeasti pyörimään, tosin joskus ideat jää alkuvaiheeseen, kun tilanne tulee jotain vielä innostavampaa. Hymy tulee aika luonnostaan ja yksi todellinen haaste on pitää pokka passikuvassa. Repeilytakuu joka kerta!

Millainen olet kun hermostut kunnolla vai oletko aina ystävällinen ja kiltti?

Hermostun nopeasti ja laannun yhtä pian. Usein käy niin, että mieheni pääsee vasta mukaan ”riitaan” ja siinä vaiheessa totean, että ei mietitä tuota enää, vanhoja juttuja. Hermostuessani korotan ääntä, puhisen ja joskus kiroilenkin, eniten hermoilen kiireessä kadonneiden tavaroiden perään. Olen vähän viime tipan tyyppi muutenkin ja se kadonnut kurarukkanen saattaa kaataa korttitalon.

Mutta siitä olen tarkka, että riidat sovitaan ja anteeksi pyydetään. Myös lapsille kerron, mikä äitiä ärsytti ja miksi reagoin kuten reagoin.

Haluatko lisää lapsia? 

Meidän lapsilukumme on täynnä ja olen joka päivä onnellinen siitä, että heitä on kaksi. Lasten saaminen ei ole itsestään selvyys, eikä näitä asioita voi ennalta päättää ja tilata. Vaikeidenkin kokemuksien jälkeen olen kiitollinen heistä, enkä edes voi toivoa enempää. Ihastelen muiden vauvoja ja passiivisesti ja salaa odottelen mummopäiviä, joita joskus toivottavasti saan elämässä kokea.

Mistä haaveilit 20-vuotiaana? (eli 5 vuotta sitten :D )

Kiitos vain kohteliaisuudesta, mutta 20-vuotispäivistä on jo 18 vuotta, huh! Tämä iän salailu naisten kesken on muuten aina tuntunut minusta hassulta, eihän meillä ole mitään muuta tapaa elää tätä elämää kun saamalla joka päivä päivän lisää ikää. On onni vanheta, sillä silloin saa elää.

Kaksikymppisenä haaveet olivat juuri niitä, jotka ovat nyt toteutuneet. Siksi elänkin uusien haaveiden alun aikaa, kunhan näiden ruuhkavuosien keskellä ehdin tehdä suunnitelmiksi taipuvia haaveita. Onnellinen avioliitto, äidiksi tuleminen, oma ihana koti, antoisa työ ja hyvät ystävät (monilta osin edelleen ne samat kuin 2o-vuotiaana) olivat haaveitani nuorena aikuisena. Luulen, että tuossa vaiheessa haaveilin myös ulkomailla asumista ja se haave on jäänyt valitettavasti vielä toteutumatta.

Seuraavassa osassa vastaan työelämään ja opiskeluihin liittyviin kysymyksiin ja kolmannessa osassa kotiin ja sisustamiseen liittyviin. Jos vielä tulee uusia kysymyksiä mieleen, jättäkää ihmeessä kommettilaatikkoon tai Instagramissa yksityisviestinä. Sieltä minut löytää nimellä @modernistikodikas, ota seurantaan jos ei vielä ole.

Huh, henkilökohtaiset kysymykset jännittävät aina eniten. Tuliko jotain uutta esille?