Mamma Mia, mikä äitienpäivä!

 

Se oli tarina itsensä etsimisestä, kasvusta ja rakkaudesta. Siitä, että jokainen haluaa tietää mistä tulee, jotta voi suunnistaa eteenpäin. Elämässä ja teatterissa on paljon samaa. Suurimmat draamat  ja komediat taidetaan kuitenkin elää ihan oikeassa elämässä.

Oli täysin sattumaa, että eilen illalla, juuri äitienpäivän aattona istumme rakastetun Mamma Mia-musikaalin katsomossa. Mieheni osti liput joululahjaksi hoksaamatta, että kyseessä on juuri äitienpäiväviikonloppu. Loppuunmyydyn musikaalin lippuja emme kuitenkaan lähteneet vaihtamaan,  vaan päätimme ottaa lasten kanssa pienen ennakon juhlintaan jo perjantaina ja lauantaina lähteä kahdelleen reissuun.

Mamma Mian päähenkilöitä ovat nelikymppinen Donna (Laura Voutilainen) ja hänen kaksikymppinen tyttärensä Sofia (Petra Pääkkönen), joka oli päättänyt selvittää kuka on hänen isänsä. Hassulla tavalla samaistuin näytelmässä molempiin rooleihin, tyttären äitinä Donnaan ja toisaalta kasvukipuni  jo läpikäyneenä Sofiaan.

Äitiys on kasvattamista ja kasvamista, matka jossa ei tule koskaan valmiiksi. Se on seikkailu, josta ei puutu suuria tunteita ja actionia. Se naurattaa enemmän kuin paraskaan komedia ja saa kyyneliin varmemmin kuin tunteellisin draama. Joskus se tarjoilee vatsanpohjassa pistelevää jännitystä, valitettavasti joskus myös selkäpiitä riipivää kauhua.

On päiviä, jolloin huomaat olevasi romanttisen komedian päätähti täynnä kummallisimpia sattumuksia. Joskus juonenkäänteet junnavaavat paikoillaan, eikä käsikirjoittajilla ole mitään uutta tarjottavaa. Kunnes löydät itsesi keskeltä musikaalin loppukohtausta, jossa tanssi ja laulu raikaavat. Aika usein totuus on tarua ihmeellisempää.

Tämän näytelmän nimi voisi olla ”Riittävän hyvä”. Elokuva alkaa kohtauksesta, jossa äiti ja poika katselevat laivoja. Sitten he menevät kotiin, pelaavat vähän jalkapalloa pihassa, tekevät pesut ja syövät iltapalan. Äiti peittelee lapset nukkumaan ja kuiskaa rakastavansa heitä. Sitten se äiti saisi viettää vähän omaa aikaa, kunnes kaatuu rättiväsyneenä ja onnellisena nukkumaan.

Usein elokuvissa ja teatterissa etsitään onnea ja kuten Mamma Miassakin, se löytyy ensin itsestä ja sitten rakkaista ihmisistä.  Sen kun muistaa ja onnistuu vielä lapsilleenkin opettamaan, ollaan loppukohtauksen aikaan hyvällä polulla.

Ihanaa äitienpäivää! <3

Ps. Mamma Mia oli onnistunut ja Laura Voutilainen pääosassa ylivertainen. Suosittelen!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*