Riski onnistua ja muita hyvänmielen juttuja

Haluaisin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen, joiden koen olevan erityisen voimauttavia arjessa. Nämä ovat enemmänkin ajatuksia ohjaavia oivalluksia, kuin mitään maailmaa järisyttäviä elämänviisauksia. Sellaisia pieniä juttuja, joista itse saan voimaa, iloa ja balanssia arkeen. Kuvina olohuoneen kevennettyä kevätilmettä.


Ei murehdita ennakkoon

Yhtään surua ei voi surra ennakkoon.  Aina ei tiedä kuinka omissa valinnoissa tai elämässä muutenkaan käy, mutta asioita ei kannata murehtia murehtia varmuuden vuoksi.  Kun odotin esikoistani, kehitin ihmeellisen ajatusmallin siitä, että asia johon varaudun, ei tapahdu. Vähän kuin se, että kun ottaa sateenvarjon mukaan, ei sada. Yritin henkisesti valmistautua kaikkeen mahdolliseen, joka voi mennä pieleen ja lopputulos oli iso kasa täysin turhia huolia. Kuopuksen raskaudessa päätin, että luotan että kaikki menee hyvin kunnes toisin todistetaan ja varmasti arvaattekin, että jälkimmäinen kokemus oli henkisesti erittäin paljon helpompi.

Omia ajatuksia voi johtaa.  Kun joskus aamuyöllä mieleen meinaa ryömiä jokin epämääräinen ajatuspeikko, käsken sen painua hiiteen. Surra ja murehtia saa kun on aihetta, mutta varmuuden vuoksi stressaaminen on täysin turhaa.

Toteutetaan unelmia sisulla

Meillä on kaikilla haaveita ja unelmia, ainakin toivon niin sydämeni pohjasta. Kaikkien unelmien ei olekaan tarkoitus toteutua, mutta joidenkin ehdottomasti on. Ajattelen, että monien unelmien toteuttamiseen tarvitaan sisukkuutta ja toimintaa. Asiat voivat tuntua vaikeilta saavuttaa, mutta muuttamalla unelma päämääräksi ja tekemällä sille projektisuunnitelman saattaa asia konkretisoitua. Joskus haaveet eivät toteudu hyvästä yrittämisestä huolimatta, mutta kun on ponnistellut asian eteen, voi hyvillä mielin päästää  irti. Ilmaan ei jää ikuista jos-sanaa, vaan tiedät, että sinua varten on jokin toinen juttu.

Sano se ääneen! 

Oletko joskus syntymäpäivän kynnyksellä miettinyt, miten ihanaa olisi jos joku tekisi sinulle aamiaisen tai veisi brunssille? Mietitkö, miten sinua ilahduttaisi muutaman euron neilikkakimppu yllätyksenä lähikaupasta?

Tiedän hyvin, miten joskus on vaikeaa sanoittaa toiveitaan. Sanoa ääneen, että tästä minä ilahtuisin! Aika monelle meistä on iskoistunut ”ei tartte auttaa”-asenne, jossa pärjätään vaikka läpi harmaan kiven. Eihän minua varten tarvitse kahveja keittää, ettei vain olisi kenelläkään vaivaksi. Ja sitten kuitenkin ryömii pieni pettymys, kun asiat eivät menekään kuten on ajatuksissaan toivonut.

Hirveän kätevä vinkki on kertoa lähimmilleen, mitä haluaa. Molemmin puolin mukavampaa, kun toisen ei tarvitse pettyä ja toisen ei tarvitse lukea ajatuksia.

Parhaansa tekeminen yleensä riittää

Huono omatunto on joku sisäänkoodattu juttu. Ruuhkavuosissa löytyy aina jokin asia, jonka puolesta voi kokea riittämättömyyttä. Oli kyseessä sitten työ, perhe, liikunta, ruokailu, ystävät, siivous tai vaikka kierrättäminen, aina voisi tehdä enemmän tai paremmin. Olen löytänyt kohtuullista balanssia arjessani ajatuksella, että kaikille asioille on aikaikkuna ja henkiset voimavarat. Kun siinä hetkessä ja niillä voimilla tai taidoilla tekee parhaansa, sen pitää riittää.

Jos jostain asiasta on tästä huolimatta jatkuva huono omatunto viikosta toiseen, on tehtävä jotain joko aikaikkunan koolle tai henkisille voimavaroille. Balanssin hakeminen lienee elämänmittainen prosessi.

Riski onnistua

Usein puhutaan riskeistä epäonnistua ja varoitellaan kaikesta, joka voi mennä pieleen. Entä jos kääntäisit ajatuksesi niin päin, että missä asioissa on paras riski onnistua! Usein menestys vaatiin kovaa työtä ja ripauksen onnea.  Usein paras tuuri käy niillä, jotka muutenkin tekevät paljon asioita. Kyse lienee vain todennäköisyyksistä.

Kannustan myös juhlimaan pieniä onnistumisia. Liian usein fokus on jo seuraavassa tavoitteessa edellisen täyttyessä, joten pienet pysähtymiset hyvien juttujen äärelle tulevat tarpeeseen.

Moka on lahja

Muistan elävästi, kuinka näyttelijä Outi Mäenpää julisti mokan olevan lahja. No niitä lahjoja onkin sitten riittänyt, uskaltaisinko sanoa olevani tässä asiassa oikein lahjakas. Mitä enemmän tekee, sen enemmän mokaa, sillä jokaisen rasauksen selustaa ei ehdi tai pysty tarkistamaan. Suhtautuminen epäonnistumiseen vaihtelee, välillä ottaa päähän niin että järki tuntuu lähtevän, välillä totean lakonisesti, että meni jo, eikä voi mitään.  Parasta on arvioida, mihin mittaluokkaan moka sijoittuu. Yleensä tilanteen voi korjata, jos ei muuta kuin pyytämällä anteeksi tai pahoittelemalla.

Ei kannata jättää asioita tekemättä mokaamisen pelossa. Itse asiassa epäonnistumiset, vahingot ja mokat tekevät ihmisestä usein vain kiinnostavamman täydellisyyden sijaan. Mikään anna parempaa mahdollisuutta oppia, kun oikein railakas kultamunaus.

Nautitaan pienistä asioista

Kun riemun löytää räystäästä tippuvasta vedestä, tyynyn sävyyn mätsäävästä neilikasta tai kollegan sivulauseessa sanomasta mukavasta palautteesta, ei elämästä ilonaiheet lopu. Illalla voi pohtia, kenen mieltä onnistuin tänään piristämään. Pienet asiat ovat usein niitä merkityksellisempiä, koska ne toistuvat usein.

Jaatko kanssani samanlaisia mietteitä? Olisi kiva kuulla, millaiset ajatukset sinua kannattelevat arjessa? 

Ps. Huomenna on viimeinen päivä äänestää blogiani visuaalisin-kategoriassa Inspiration Blog Awardseissa TÄÄLLÄ. Kiitos jos haluat kannustaa <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*