Kohti uusia jouluperinteitä

Tämä joulu tulee olemaan erilaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Muutos tuntuu yhtä aikaa suurelta,  luonnolliselta ja hippusen verran haikealta: onhan kyseessä vuoden rakkain,  tärkein ja perinteisin juhla.

Tänä vuonna vietämme  jouluaaton ihan ensimmäistä kertaa kotona vain oman perheen kesken.

Olemme sukurakkaita ja jouluun kuuluu yhdessä oleminen. Kuitenkin perhekoon ja tavaramäärän kasvaessa olemme pohtineet omaan kotiin rauhoittumista ja ikiomien perinteiden luomista. Sukumme ovat lähellä ja pääsemme tapaamaan heitäkin joulun pyhinä.

Päätöstä edelsi pohdinta siitä, lähtisimmekö jouluksi etelään. Auringonkaipuuni on valtava, mutta joulurakkauteni sitäkin suurempi. Joulu on kerran vuodessa vaan, ja sen merkitys on lapsillekin on suuri.  Kun saimme päätöksen kotijoulusta tehtyä, aloin pohtimaan mitä kaikkea se tarkoittaakaan käytännössä.

Tänä jouluna aion hurahtaa jouluun ihan kunnolla. Marraskuu on tuntunut todella pitkältä ja odotan innolla jo perjantaita ja joulukuun ensimmäistä päivää. Jouluun laskeudutaan pikkuhiljaa, nautitaan hämärän hyssystä ja annetaan aikaa sekä itselle että toisille.

Koristeet

On ihan eri fiilis koristella joulua kotiin, kun tietää että siellä ollaan myös H-hetkellä. Joulukuusi tulee meille hyvissä ajoin ja kynttilät, taljat ja pehmoiset tekstiilit ovat jo kaivettu esiin. Valkoiset kukkaset saavat seurakseen joulunpunaista ja havunvihreää. Joulumme kuuluu myös lasten tekemiä perinteisiä koristeita, eivät ole trendikkäitä tai välttämättä sisustukseen sopivia, mutta tunnelmaltaan tärkeitä.

Joulupöytä

Aatto kotona tarkoittaa myös sitä, että lady of the house saa toimia pääkokkina. Joulupöytämme tulee olemaan enemmän moderni kuin traditionaalinen, sillä laatikot ja rosollit eivät kuulu suosikkeihimme. Ihanaa päästä suunnittelemaan koko menu, jotain uutta, jotain perinteistä-periaatteella. Kinkku on juhlapöydän kunkku, mutta tämän paiston ulkoistan mielihyvin miehelleni. Vinkkejä aattomenun herkkuihin otan ilomielin vastaan!

Ruuan lisäksi saan myös pohtia, millainen kattaus tuo juhlamielen tänä vuonna. Luulen, että tähän palaan ihan omassa postauksessa.

Aikataulu

Omalla porukalla aaton aikataulun rakennetaan kahdesta lähtökohdasta. Pienin saa rauhassa päiväunensa ja joulupukki tuo paketit hyvissä ajoin. Ei kiirettä, ei siirtymiä, ei stressiä. Syödään pitkän kaavan mukaan ja illalla toivottavasti rentoudutaan koko perhe uusien kirjojen tai lelujen parissa. Ollaan vaan yhdessä, sitä me tarvitsemme.

Näitä pohtiessa oivalsin, että joulu on lopulta mielentila. Minun joulussani rakkaat ovat läsnä, vaikka emme aattona tapaisikaan. He ovat sydämessä, heitä muistetaan kortein tai pienin lahjoin. Lähimpien kanssa varmasti jaetaan kuvaterveisiä lasten riemusta lähes reaaliajassa ja heti joulupäivänä kokoonnutaan yhteen.

Joulumielentila syntyy  valmisteluista, joita tehdään hyvällä fiiliksellä ja kiireettä. Omaan kotijoulua valmistellessa on aika hienoa tajuta, että yhtään mitään ei tarvitse tehdä siksi, että jonkun mielestä asia x kuuluu jouluun.

Onneksi voimme vuoden päästä pitää vaikka suuren sukujoulun, jos siltä tuntuu. Eihän sitä tiedä, mitkä tavat ovat kokeiluja ja mitkä perinteitä, ellei testaa. Sisäinen jouluhössöttäjäni nostaa pian käsijarrun pois ja laittaa Michael Bubblen soimaan.

Sillä katsokaa vaikka näitä kuvia: It’s beginning to look a lot like Christmas…!

Miten teillä vietetään joulua? Onko joulu oman perheen kesken paratiisi vai painajainen? 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*