• Mari

    Ihana kirjoitus ? Unelmia pitää aina olla, isoja jotka eivät ehkä toteudu ja pieniä jotka mahdollisesti toteutuvat.

  • Minnea/Minnean muruja

    Unelmointi on arjen suola :)

  • neito

    Mä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni PK-seudulla. Nyt asun kehyskunnassa ja käyn PK-seudulla töissä ja ensi kuussa vaihdan töihin ”ytimeen”.

    Mutta mun on ollut aina vaikea tajuta miksi ihmiset haluavat tänne. Mä haluan pois täältä. Mulla on haaveena muuttaa Kotkaan, ja olen viettänyt siellä paljonkin aikaa perheen kera. Kotkan seutu vetää mua puoleensa varmaan suvun takia ja meren. Mut pelottaa vain muuttaa lasten kanssa ja vielä alueelle, joka on pahaa muuttotappio aluetta. Potentiaalisia työpaikkoja löytyy toki PK-seudulta toki paremmin. Noiden töiden takia mahdollinen muutto pelottaa.

    Musta on jotenkin älytöntä, että kaikki änkeää samalle alueelle ja sitten asuntojen hinnat on pilvissä ja ruuhkat mahdottomia, kun Suomessa on kuitenkin lääniä vaikka muille jakaa. Vaikka siis mä olen asunut suurimman osan elämästäni Kehä III sisäpuolella, niin silti mä en PK-seudusta. :(

    • Kerttu / Modernisti Kodikas

      Hei neito! Enhän minä järjellä Helsinkiin haluakaan, mutta haluaisin KOKEA siellä asumisen 3-12 kk. Nähdä parhaat ja pahimmat puolet ja palata kotiin :)

  • Pirjo

    Unelmat ovat tärkeitä. Tärkeää on myös luottaa intuitioon ja siihen, että elämä kantaa. Omassa elämässäni on tapahtunut monia käänteitä, ikäviä ja surullisiakin. Välillä ihmettelen, että miten oiein voin olla elämässäni SIINÄ missä nyt olen – kuin elämä olisi ohjannut minua ja olen vain uskaltanut tarttua mahdollisuuksiin.
    Kyllä, Helsingissä on etuoikeutettua (ja kallista) asua ja elää.

    • Kerttu / Modernisti Kodikas

      Hyvin ajateltu Pirjo!

      Ja ehkä se Helsinki-kokemus minullakin toteutuu, jos vain haluan tarpeeksi. Vielä en ole ihan varma, onko näin :)

  • Vivi

    Kyllä. Täällä myös yksi haaveilija. En myöskään millään tahtoisi todeta, että ”tämä oli tässä” (lapset hankittu, talo rakennettu, vakityöpaikka jne.) ja nyt ”vaan” elellään ruuhkavuosia ja kuskataan lapsia harrastuksiin. En, en, en. Haaveilen uudesta talosta, omasta mökistä, kertostaloasunnosta, veneestä ja vaikka ja mistä. Mieheni on kyllä tässä tapauksessa tosiaankin se rauhallinen osapuoli. Uskon, että toisenkin pitää olla rohkea, jotta uskaltaa esim.koko perheen muuttaa toiselle paikkakunnalle, jollei ole pakkoa. En tiedä sitten onko tämä joku ikäkriisi, mutta haluaisin myös ajatella ettei perhe ole este erityyppisille haaveille.

    • Kerttu / Modernisti Kodikas

      No juuri tämä! Mikään ei saa olla liian myöhäistä, vaikka moni asia onkin jo ns. ”lukittu”. Ja osa näistä asioista on erittäin onnellisia, kuten vaikka perhe. Samoja ajatuksia kuin sinulla <3

  • Sandra

    Niin samaa mieltä! Unelmat toteutuu, kun niiden eteen tekee riittävästi töitä ja asettaa välitavoitteita. Ekalta vuorelta ei voi hypätä suoraan korkeimmalle, vaan täytyy matkata niiden kaikkien välissä olevien läpi.

  • Heidi

    Mikä on tämä ihana maljakko?

  • Elina

    Hyvä kirjoitus! Kunpa toistemme kannustaminen olisi yleisempää, sen sijaan ensimmäisenä unelmista kertoessaan saa usein osakseen epäilyä. Olen myös huomannut, että toteutuneilla unelmilla on taipumusta ”levitä” ja saada muutkin ympärillä olevat toteuttamaan omia unelmiaan.
    Jotkut pitävät unelmoimista elitistisenä, hyvinvoivien etuoikeutena. Varmasti on helpompaa unelmoida ja toteuttaa omia unelmia, kun asiat ovat hyvin. Toisaalta eikö juuri vaikeissa elämäntilanteissa unelmoiminen ole erityisen tärkeää, pienikin toivo siitä että tulevaisuudessa asiat ovat vähän paremmin?

    • Kerttu / Modernisti Kodikas

      Olen samaa mieltä, unelmointi ei katso elämäntilannetta tai varallisuutta. Se vaatii ainastaan positiivista asennetta ja uskoa siihen, että asiat voivat muuttua toivomaansa suuntaan :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee