Suurella sydämellä

kotoilua-1-2

Sunnuntai-ilta ja takki aika tyhjä. Takana on niin huikea tapahtumantäyteinen viikonloppu, että kaiken sulattelussa menee varmasti muutama päivä. Koko tämä viikko tähtäsi tiettyyn hetkeen: lauantai-iltaan klo 18, jolloin alkoi Keski-Suomen Yrittäjäjuhla. 1200 ihmistä pukeutuneena parhaimpiinsa, valmiina nauttimaan tujakan paketin viihdettä ja asiaa. Meidän maakunnan omat linnanjuhlat, jotka ovat monelle yrittäjälle koko vuoden kohokohta. Juhlan teema oli digitaalisuus ja sain kunnian olla toisena juontajana. Olen toki esiintynyt ennenkin, mutta tämä mittakaava ja juhlan arvokkuus olivat uutta. Pieniä perhosia lepatteli vatsassa, eihän kukaan halua mokata tällaista tilaisuutta.

Kaksituntinen juhla oli käsikirjoitettu minuutilleen. Kun kello löi kuusi ja alkumusiikkia tarjoilleen orkesterin piti soittaa viimeinen kappale, jonka aikana pimeyden turvin hipsimme lavalle. Show´n on tarkoitus alkaa tilanteessa, jossa juontajapari on uppotuneina kännyköidensä pauloihin sohvaryhmällä, tilanne joka toistuu niin usein työpaikoilla. Liian usein unohdetaan kohdata ja olla läsnä, kun online vie huomion. Kun kohdevalot syttyvät ja musiikki alkaa soida, havahtuisimme digimaailmasta, nousisimme ja kävelemme lavan reunalle ensimmäiseen juontoon. Me odotamme, odotamme ja odotamme. Istumme sohvalla ja räpläämme kännyköitä, juhlaväki odottaa ja tuijottaa. Alkaa tuntua vaivaantuneelta. Miksi emme jo aloita!?

Piinaavan pitkän hetken kuluttua lavalle hiipii stagemanageri, joka kertoo, että yleisössä on sairaskohtaus. Juhlaa ei voida aloittaa. Ambulanssi on tilattu ja sitä odotellaan. Huoli hiipii mieleen, kunhan ei vain mitään liiaan vakavaa olisi sattunut. Pian juhlan taiteellinen johtaja tulee antamaan ohjetta: on tehtävä ensimmäinen juonto ja kerrottava mikä on tilanne. Hiljaisuus ja askeleet lavan eteen. Tuhatpäinen yleisö istuu hiljaa, kun aloitan: ”Hyvä yleisö. Elämä on suora lähetys, jossa voi tapahtua yllättäviä asioita. Odotamme paikalle hoitohenkilökuntaa ja pääsemme aloittamaan juhlan vasta hetken kuluttua.” Takaisin sohvalle. Hetken kuluttua saapuu ambulanssimiehistö ja aloittaa pitkältä tuntuvat toimenpiteet. Saamme uuden ohjeen; voimme käynnistää juhlan noin viiden minuutin kuluttua. Uusi juonto ja siirtyminen lavan taakse. Syvä hengitys. Juhlan alku on myöhässä lähes 40 minuuttia, se on järkyttävän pitkä aika. Alkuperäistä suunnitelmaa on pystyttävä muokkaamaan täysin lennosta ja sieltä mistä voidaan aikaa nipistää, on juhlan kulkua lyhennettävä. Tämä on todellinen tulikoe.

Kun juhla pääsi viimein alkamaan, tunnelma nousi ja kaikki sujui hyvin. Yrittäjät saivat palkintonsa, ministeri piti puheensa ja huikean ihana Heini Ikonen esitti musiikkinumeronsa. Paria tuntia myöhemmin oli aika huokaista; vaikka kaikki ei mennykään ihan suunnitelmien mukaan, teimme haastavassa tilanteessa parhaamme. Varsinaiset bileet olivat vasta alkamassa ja tanssijalalle olisi käyttöä myöhään yöhön.

Ajattelin, että onneksi yleisössä oli pääasiassa yrittäjiä. Ihmisiä, jotka elävät jatkuvat muutoksen kanssa ja pystyvät nopeasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Yrittäjillä on asennetta, joka kantaa yli haastavien hetkien. Oli niin huikeaa katsoa yrittäjäpersoonia, jotka saivat palkintonsa elämäntyöstään. He työllistävät itsensä ja usein muitakin, kantavat vastuuta ja itse asiassa kannattelevat tällä hetkellä koko Suomen hyvinvointia.  Suurin osa uusista työpaikoista syntyy näihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niissä työtä tehdään suurella sydämellä.

Palaan vielä juhlatunnelmiin kepeästi asuasioissa, kun saan kuvia valokuvaajalta. Instagramista löytyy yksi fiiliskuva. Ja nyt rikon olohuonekuvattoman tammikuun lupauksen tällä yhdellä otoksella, tänään ei irronnut muuta kuin iltahämärää ja kynttilänvaloa.

Lempeää uuden viikon aloitusta!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*