Murheet on tehty huomista varten

Joskus ihmiselle voi käydä sellainen vahinko, että tuntee olonsa onnelliseksi ja onnekkaaksi. Tähän tunteeseen ei vaadita lottovoittoa, vaan hyvällä tuurilla onnenflown saavuttaa juoksulenkillä, bongaamalla antoisan mustikkapaikan tai katsomalla lapsen leikkejä. Toivottavasti jokaiselle osuu kohdalle myös niitä hetkiä, kun pitkäaikainen tavoiteltu haave toteutuu ja se saa jalat nousemaan puoli metriä maanpinnan yläpuolelle.

Kun onni osuu kohdalle, useimmiten se ei ole kuitenkaan onnea sanan varsinaisessa merkityksessä. Asian eteen on tehty töitä päämäärätietoisesti ehkä vuosikausia.  Ulkopuoliselle tilanne saattaa näyttäytyä kultalusikkatytön perusarkena tai onnenpotkuna, joka olisi voinut sattua kenelle vain. 

Suomalaiseen kulttuuriin ei juurikaan kuulu onnellisuuden hehkuttaminen. Saahan sitä hetkisen leuhottaa, mutta sitten jo odotetaan pian ruotuun, jossa ei paljon tunteita tuuleteta. Tämä syksy on toteuttanut minulle kolme unelmaa, joista tulen jokaisesta kertomaan blogissani jossain vaiheessa. Ei mitään maata mullistavaa; ei suuria rahasummia tai maailmanympärysmatkoja. Asioita, jotka eivät jollekin toiselle ole edes mielenkiintoisia tai tavoiteltavan arvoisia, mutta minulle isoja juttuja. 

Uskon siihen, että omaa mieltä voi johtaa. Sitä voi tietyissä määrin käskeä olemaan stressaamatta, ajatuksia voi tietoisesti ohjata pois kurjista skenaarioista. Oma suurin oivallukseni on, että murheita ei voi murehtia ennakkoon. Joskus olen ajattelut, että pohtimalla kaikkea ”mitä voisi sattua”, varaudun tapahtumiin etukäteen, eivätkä ne silloin toteudu. Tai toteutuessaan ne ovat jotenkin jo puoliksi käsiteltyjä ja osaan suhtautua niihin paremmin. Täyttä pötyä! 

Positiivinen ajattelu alkaa olla jo aika kulunut sanapari. On helppoa julistaa olevansa positiivari, mutta kaatunut kahvikuppi, ohiajanut bussi tai kahvilan huono palvelu saavat silti päivän pilalle. Minulle positiivisuus on sitä, että uskon mahdollisuuksiin. Mutta se on myös suojautumiskeino: ajattelemalla ihmisistä ja asioita hyvää, tekee omasta elämästään piirun verran helpompaa. Lifestyle-gurut kertovat, että ihminen on sitä mitä ajattelee. 

Ja kun tulee se päivä, (joita vähän väkisin jokaiselle joskus tulee), että seinät kaatuvat rytinällä päälle, ei positiivarinkaan tarvitse hymyillä. Kysymys ei ole siitä, miten asioita suret, vaan kuinka menet  eteenpäin. Omalle polulle on osunut muutamia suuria kompastuskiviä, joiden kanssa on ollut opittava elämään. Asioiden mittasuhteet määrittävät sen, kauanko pahin ryömimisvaihe kestää. Hetken päästä omaa mieltä on taas johdettava; syö tästä, vedä lenkkarit jalkaan, halaa paha mieli pois, tee töitä, siivoa koti ja samalla sielu. Ennen kaikkea keskity kaikkeen siihen hyvään, jota sinulla on! 

Onni. Aika pieni sana, mutta ei mitenkään yksinkertainen. Uskon, että onnellisella ihmisellä on unelmia. Minulla on nyt hetki, jolloin saan pohtia uusia unelmia ja tavoitteita. Mutta ennen niitä, kellutaan vielä hetki tässä tunteessa, joka kiteytyi tavallisena työpäivänä aamuruuhkassa silmäkulmasta karkaaviin kyyneliin. Olen onnellinen. 
Mitä varten on vasara? Mitä varten on omena?
Vasara on naulan lyömistä varten ja omena omenan syömistä varten.

Mitä varten kengät on? Mitä varten on ovi?
Kengät ovat kulkemista varten ja ovi on oven sulkemista varten.

Mitä varten kuppi on? Mitä varten on murheet?
Kuppi on kahvin juomista varten ja murheet on tehty huomista varten.

(runo: Kirsi Kunnas)