Täydellisen epätäydellinen

Taannoinen kirjoitukseni Kotihäpeästä ja täydellisen emännän paineista on herättänyt keskustelua ja yhteydenottoja. Koen teeman tärkeäksi, sillä keskustelulla rikotaan turhia illuusioita ja lasketaan näkymätöntä rimaa, joka on pikkuhiljaa kohonnut korkeuksiin.

Itse asiassa koen, että tämä keskustelu on luonteva jatke sosiaalisen median täydellisyyskuplan puhkeamiselle, jota on nähty tänä syksynä monelta suunnalta. Siinä missä fitness-tyypit ovat julkaisseet ennen-jälkeen kuvia, joiden välissä on viisi minuuttia. Täydellisen kropan kun voi saada aikaiseksi myös valaistuksella,  kuvakulmilla ja joskus jopa kuvanmuokkauksella.

Alexa Dagmarin ja Linda Juholan Nonsence-podcast on avoimuudessaan täysin uudella tasolla ja täydellisenä nähdyt muotibloggaajapioneerit esiintyvät podin Instagram-tilillä riemastuttavan aitoina, samaistuttavina ja rehellisinä. Ja yleisö rakastaa – hehän ovat ihan kuin me muutkin!

Sisustusbloggaajana täydellisyyden illuusio keskittyy kotiin. Tiedän, että suurin osa lukijoista ja some-kanavien seuraajista jo hahmottaa eron blogikuvan ja todellisuuden välillä.  Kuvassa kaikki on harkittua ja paikallaan kun taas elävässä elämässä asiat liikkuvat ja muuttuvat.  Silti kuva on aito, sillä sen tehtävä ei ole kertoa kaikkea. Hommaa avasi hyvin esimerkiksi Kira Kosonen, joka kertoi millainen työmäärä voi olla yhden Instagram-kuvan takana. Täydellinen feedi ei todentotta synny sattumalta!

Eilen Keskisuomalaisessa ja samaan konserniin kuuluvissa lehdissä oli haastatteluni liittynen aiheeseen. Blogini lukijoille artikkeli ei varmasti juurikaan tuonut uutta, mutta juttu käsitteli kyläilykulttuurin vähentymistä ja siihen liittyviä ilmiöitä. Juttuun haastateltiin myös Helsingin yliopiston kansantieteen dosentti Maarit Knuutila vahvistaa ajatukseni siitä, että some-kodit eivät ole syy spontaanien vierailuiden vähentymiseen; kuulumisia vain vaihdetaan eri reittiä, arjen tahti on kiihtynyt ja yleisestikin ihmiset haluavat rauhoittua kotiinsa lähimpien kanssa.

Entisaikaan kylään tuli ”juoruakka”, joka kahvi- ja yösijapalkalla kertoi kylän kuulumiset. Nyt saman asian ajaa esimerkiksi Facebook.

Täydellisyys on jopa tylsää ja paras kosketuspinta syntyy aitoudesta, sopivasta rososta ja samaistuttavuudesta. Blogi- ja somemaailmassa täydellisyydessä ei ole mitään vikaa. Siinä, että asiat ovat hallittuja, harkittuja ja visuaalisesti viehättävästi esillä, ei ole mitään väärää. Meidän lukijoiden on muistettava sopiva mediakriittisyys ja ymmärrys siitä, että kaikkea ei kerrota tai näytetä.

Ongelmia tulee silloin, jos sisällöntuottaja  (oli hän sitten yksityinen henkilö omalla some-tilillään tai vaikka bloggaaja blogissaan)  tai mediaa seuraava ihminen alkaa kokemaan täydellisyydestä paineita. Vaarana on, että ei voikaan olla sellainen kun oikeasti on ja ”kulissit” vaativat koko ajan enemmän työtä.  Iloksi tarkoitettu sisältö muuttuu epämiellyttäväksi ponnisteluksi.

Kaiken pinnan takana on kuitenkin aina ihminen iloineen, suruineen ja tunteineen. Täydellisen epätäydellinen, niin kuin meistä jokainen.

Keskisuomalaisen artikkeli löytyy täältä, valitettavasti nettiversio aukeaa vain tilaajille.