Ihan kuin tuntisit minut

Yli kolme vuotta sitten elämääni asteli televisio-ohjelma nimeltään Ensitreffit Alttarilla. Kaikista 12:sta parista olin yksi ensimmäisistä morsiamista, joka marssi tuntemattoman kanssa naimisiin. Siitä alkoi elämäni myllerrys niin julkisuudessa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Olin niin sanotusti vapaata riistaa haukuttavaksi ja arvosteltavaksi, koska olinhan laittanut itseni likoon. Tämä aivan tavallinen tyttö itki lohduttomasti, kun en ymmärtänyt ihmisten julmuutta ja median tapaa pyöritellä asioitani. Tänään klo 21 voitte taas nähdä kasvoni televisiossa, mutta tällä kertaa täällä istuu lujempi ja vahvempi nainen kuin koskaan.

Kun lähdin mukaan ohjelmaan, olin lentoemäntä, jolla oli pieni matkablogi. Nyt olen yrittäjä, menestynyt kauneusbloggaaja, kauneustoimittaja, meikkaaja-maskeeraaja ja ennenkaikkea rakastunut.

Joulukuussa 2014 julkaistiin ohjelma, jossa tuntemattomat menevät toistensa kanssa naimisiin. Luin Facebook-kavereideni kommentteja asiasta ja ilman yhden yhtä jaksoa minut oltiin tuomittu hulluksi, vaikka eihän heillä ollut tietoakaan, että yksi osallistujista oli joku tuttu. Kieltämättä oma reaktioni olisi ollut täysin samanlainen.

Pyörremyrsky alkoi, kun ensimmäinen jakso tuli ulos ja koko Suomi näki keitä nämä hullut olivatkaan. Se oli kiehtovaa, mutta rankkaa aikaa. Olin mukana jossain, jota ei ole koskaan Suomen televisiossa nähty. Minua pysäyteltiin kaupungilla sekä ostoskeskuksissa – onneksi palaute kasvotusten oli vain positiivista. Netissä sainkin sitten kokea ihmisten julmuuden. Se ulottui myös tänne blogiin.

Kun avioero tuli eteen, huomasin keskusteluista, että ihmisten mielestä se oli ollut täysin oma vikani. Tottakai naisessa on aina vika. Heidän mielestään olin tyrkky, jolle ei kelvannut kuin rikas mies. Tietenkin hyvin oletettavaa, että mitään muita syitä ei voi olla. On se jännää kuinka muut tietävät kaiken elämästäni, vaikka eivät ole koskaan minua edes tavanneet. Noh, en jaksa nykyään enää korvaani lotkauttaa tällaisille kommenteille. Samaan hengenvetoon myönnettäköön, että joskus kommentointi menee ihon alle – edelleen. Olen kuitenkin täysin tavallinen tallaaja, jolla on tunteet tallella.

Olen saanut paljon kysymyksiä myös uusien kausien osallistujista. Mitä pidät heistä? Eikö ole jotenkin outo se nainen/mies? Vastaukseni on: ”Minä en tunne heitä.” Jos yksi jakso kestää noin 45 minuuttia plus mainokset, niin yhtä paria on kuvattu siihen 15 minuuttia. Noin pieneen aikaan on tiivistetty pariskunnan viikko. Miten siitä voi millään tavoin tietää minkälainen ihminen on kyseessä. Sitäpaitsi ainakin itselläni pääsee suusta niin ärräpäitä kuin sammakoitakin tuon 15 minuutin edestä, ja vain yhdessä viikossa. Jos ne leikattaisiin ohjelmaan, niin olisin täysin keskenkasvanut, huonokäytöksinen outo nainen. Vain oikeassa elämässä voi ihmisen tuntea. Tosi-tv on pieni otanta ja yksi näkemys tapahtumista ja niiden sisällä olevista ihmisistä.

Mitäpä jos juuri toisensa alttarilla tavanneet eivät tule juttuun sitten ollenkaan? Verratkaa sitä johonkin omaan todella onnettomaan parisuhteeseen. Ei silloin hymyilyttänyt 24/7 vaan päinvastoin. Eli varsinkin epäonnistuneissa Ensitreffit Alttarilla -liitoissa parit tuovat toisissaan esiin niitä huonoja piirteitä ja ne myös näkyvät koko kansalle. Onko muilla siis varaa arvostella toisen käyttäytymistä tukalassa tilanteessa? Sitten ovat taas ne ihanat pariskunnat, jotka pysyvät yhdessä. ”Joo, ne on mun lemppari pariskunta.” Well, no shit!

Mitä kumppanin löytymiseen ohjelman kautta tulee – sanon, että parisuhteet ovat hyvin pitkälle kiinni kemiasta. Natsaa tai ei natsaa ja sitä on mahdoton ennustaa tai arvioida. Kyllä sen aika nopeasti tietää, kun oikea tyyppi osuu kohdalle. Ikävä kyllä oikeassa elämässä sitä saattaa useinkin käydä niin, että ihastuu ihmiseen, joka on täysin erilainen kuin itse. Syntyy vain mielipahaa ja käden vääntöä. Onneksi hyvällä taustatutkimuksella on Ensitreffit Alttarilla -sarjassa tämä ikävä puoli poistettu melko hyvin ammattilaisten toimesta. Kaikki muu jääkin sitten parin välille. Syttyykö romanttisia tunteita vai onko ne olosuhteiden pakosta luotuja väkinäisiä tuntemuksia. Ihminen on kompleksi otus, johon ympäristö vaikuttaa – varsinkin, jos se tulee kaiken kansan nähtäville. ”Meidän on pussattava ja onnistuttava, koska kaikki katsoo ja olemmehan sentään naimisissa. Emme halua näyttää epäonnistuneilta. Lisäksi taustatutkimuksen perusteella olemme täydellinen pari. Meidän on pakko yrittää”, saattaa jokin osallistuja miettiä. Tätä ei ehkä katsojan tule ajateltua.

Kaikesta huolimatta formaatti on loistava, vaikka mielestäni kausia on jo enemmän kuin tarpeeksi tähän pieneen Suomen maahan. Taustalla seisoo ammattitaitoinen ja sydämellinen tuotantotiimi, joka elää ja hengittää uusien pariskuntien elämää. Tukea on aina tarjolla ja mitään tai ketään ei jätetä huomiotta. Prosentuaalisesti aika uskomaton määrä pariskuntia on pysynyt yhdessä ottaen huomioon sen, että kyseessä on moderni ja vapaaehtoinen järjestetty liitto.

Kadunko mukaan lähtemistä? En ikinä. Ilman ohjelmaa en varmasti olisi tässä pisteessä. Veikkaan etten olisi tavannut edes nykyistä miestäni. Opin itsestäni niin paljon, rauhoituin ”sen oikean etsimisessä” ja aloin tekemään kaikkea muutakin kuin roikkua treffipalstoilla. Hyväksyin sen, etten ehkä löydä sitä oikeaa kuin vasta vanhemmalla iällä. Muutin elämäni, hankin uuden ammatin ja mikään ei ole koskaan ollut näin hyvin. Mieskin sieltä tuli ihan itsestään. Niin ärsyttävältä kuin se kuulostaakin niin sieltä se vaan tulee, kun vähiten odottaa. On ne ensitreffit sitten alttarilla tai jätskikiskalla.