Meribiologin työssä jokainen päivä on seikkailu: ”Sukellamme kylmässä ja pilkkopimeässä”

Meribiologi Essi Keskinen on tehnyt jo lähes tuhat sukellusta uransa aikana. Silti ammattiin ei kyllästy millään.

Essi Keskinen työskentelee Metsähallituksen meribiologina Ympäristöministeriön hallinnoimassa Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitusohjelma VELMU:ssa.

Talvisin Essin työ on tavallista toimistotyötä, mutta maastokauden ajan kesäkuusta syyskuun alkuun työt ovat pääasiassa merellä, Pohjanlahdella ja Perämeren rajalla.

Meribiologin työpäivä

06.30
Essi herää teltasta Metsähallituksen mökin vierestä Perämeren kansallispuistosta Selkä-Sarvesta. Kaikki eivät aina mahdu mökkiin nukkumaan, ja Essi nukkuu mielellään ulkosalla.
Ryhmä on tehnyt edellisenä iltana suunnitelmat seuraavan päivän toimenpiteistä, mutta aamulla pitää vielä tarkastaa säätilanne.

– Tarkistan ensimmäiseksi, paljonko on tuulta ja mistä suunnasta. Se kertoo täysin päivän kulun. Sade ei haittaa, mutta tuuli estää tekemästä töitä, Essi kuvailee.

Ryhmä syö yhdessä aamupalaa, jonka jälkeen pidetään päiväpalaveri. Siinä mietitään tarkemmin päivän agenda.

08:00

Palaverin jälkeen ryhmä jaetaan venekuntiin: Isommalla veneellä lähtee kolmen hengen porukka sukeltamaan. Kaksi henkeä lähtevät pikkuveneellä kiertämään rantoja ja kahlaamaan.

Sukeltajien ryhmä ottaa mukaan muun muassa laitesukelluslaitteet, lääkehapen, inventointivälineitä, 100 metrin mittanauhan, näytteenottovälineitä, ämpäreitä ja inventointikartoitusprotokollat.

Pienempi ryhmä pakkaa mukaan go pro -videokameran ja tietokoneen, ämpäreitä näytteenottoa varten, haran, vesikiikarit kahluusyvyyttä varten ja bensaa täynnä olevan kanisterin.

– Kaikki pukeutuvat pelastautumispukuun, jossa saappaat ovat kiinni haalarissa ja ranteissa ja kaulassa on kumimansetti, ettei vesi mene sisään, vaikka putoaisi mereen, Essi selittää.

Meribiologi essi keskinen Kuva: Essi Laakso
Meribiologin työssä sukelletaan pilkkopimeässä kylmässä vedessä. Kuva: Essi Laakso

10:30

Essin työmaa-alue sijaitsee Oulun korkeudella Pohjanlahdella ja Perämerellä, pohjoisessa aivan Ruotsin rajalla. Veneet ajavat hieman eri kohteisiin eri päivinä. Tällä kertaa sukeltajat ajavat Kemin edustalle puolisen tuntia ja pikkuveneellä kierrellään Sarven saaristoa.

Molemmat veneet tekevät samaa työtä, eli peruskartoitustyötä.

– Emme tiedä, mitä kaikkea Suomen vedenalainen luonto pitää sisällään, mitä lajeja ja luontotyyppejä missäkin on. Kartoitus pitää tehdä, jotta pystymme suojelemaan luontoa oikein, Essi kuvailee työtä.

Ryhmät tutkivat useita asioita sukelluksien ja vedenalaiskasvillisuuden kartoituksien avulla.

– Tutkimme esimerkiksi syvyyden, pohjanlaadun, kasvilajien määrän ja laadun sekä mitä eläimiä alueella on ja kuinka paljon.

13:00

Lounastauko. Jos tutkimukset tapahtuvat rantaviivan lähellä, menevät ryhmät maihin syömään eväät ja jaloittelemaan. Monesti ruokatauko menee kuitenkin kelluvassa veneessä, jonka jälkeen työt jatkuvat.

– Jos on sateinen tai kylmä kesä, todella monella on mukana kuumaa vettä, ja teemme kuppinuudeleita. On tärkeää saada jotain lämmintä.

Tutkimusryhmä on kenttätöissä maanantaista perjantaihin koko kauden ajan. Kotona käydään kääntymässä vain viikonloppuisin. Työ samassa veneessä päivästä toiseen on intensiivistä.

– Hitsaudumme nopeasti hyväksi ja tiiviiksi porukaksi.

Meribiologi Essi Keskinen Kuva: Metsähallitus
Päivän aikana otettuja näytteitä tutkitaan illalla mikroskoopilla. Kuva: Metsähallitus

15:00

Sukellustyöt ovat jälleen täydessä vauhdissa. Yleensä sukeltajat tekevät yhden sukelluksen aamupäivällä ja yhden iltapäivällä.

Sukeltajat levittävät 100 metrin mittaisen mittanauhan vedenpohjaan ja he sukeltavat sitä pitkin syvemmästä päästä rantaa kohti. Samalla he tekevät havaintoja pohjanlaadusta ja lajeista. Jos eteen tulee tuntemattomia lajeja, he ottavat näytteen ja mikroskopoivat sen illalla.

Veden lämpötila on vain noin 7-15 astetta. Silti sukeltajat viettävät jopa 1,5 tuntia kerrallaan vedessä.

– Lisäksi näkyvyys saattaa olla korkeintaan metri. Vesi on tumman teen väristä. Viidessä metrissä on jo pilkkopimeää. Sukellamme taskulampun kanssa, Essi kuvailee.

Essi on tehnyt jo 991 sukellusta. Silti sukeltaminen ei kyllästytä, sillä meribiologin työssä pääsee ainutlaatuisiin paikkoihin.

– Yksi elämäni hienoimmista sukelluksista oli Perämerellä. Savilabyrintiksi kutsumamme paikka oli muodostunut jääkauden aikana: savi oli painautunut tiiviiksi hiekkapohjan päälle ja vesi oli kovertanut siihen upean labyrintin.

Essi Keskinen on sukeltanut lähes tuhat sukellusta. Kuva: Metsähallitus
Essi Keskinen on sukeltanut lähes tuhat sukellusta. Kuva: Metsähallitus

18:00

Veneet palaavat takaisin mökille alkuillasta. Rantautumisen jälkeen tavarat pitää huoltaa, veneet tankata ja laittaa märät vaatteet kuivumaan.

– Muut tutkivat mikroskoopilla päivän löytöjä samalla kun minä teen koko porukalle ruokaa. Harrastan ruuanlaittoa ja tämä on kaikille sopiva systeemi, Essi kertoo.

Ruuan jälkeen on vielä iltasaunan vuoro.

– Sauna on superrentouttavaa, koska sukeltaminen on niin fyysistä ja päivä on ollut pitkä. Nukkumaan menemme puolilta öin. Uni tulee yleensä heti, Essi summaa.

Lue myös: 

Yhdessä työskentelevät siskokset Paula ja Pirjo Suhonen: ” Muita työkavereita ei voisi vetää tukasta”

Selkäkipu johti työpaikan vaihtoon: ”Esimies ei sietänyt sairauslomiani”

 

Teksti
Kuvat Metsähallitus, Essi Laakso, Rahmona Belgaid

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest