Vakavaa pohdintaa tulevaisuudesta

Vitsi mikä viikko ja viikonloppu takana.  Tässä istutaan meidän uudessa ”kisa-autossa” matkalla kotiin, jalat kojelaudalla aloitin tämän   tekstin pohdinnan. Kirjoitin myös valmentajalle viestin aiheesta, mutta en ikinä lähettänyt sitä.  En tiedä, uskallanko sanoa koko asiaa ääneen.

Takana tosi kiireinen työviikko ja loppuviikon kamppailin kovan väsymyksen kanssa. Paljon kaikkea taas meneillään  ja isoja päätöksiä on tehty. Ne vie voimia ja fakta on se, että välillä pitää vain levätä. Uskoa sitä kehoa, kun se sitä vaatii.

Viikonloppu tosiaan vietetty Vanajanlinnassa Triathlonin ja Golfin parissa lapset mukana.

Kesän triathlon- kisojen avaus  käytiin Vanajanlinnassa  ja paikalla  oli tämän maan kärkitriathlonistit, Stubin perhe sekä muita lajin tuttuja. Myös minä otin osaa kisaan.

kuvat: Teemu Ojapalo / Finntriathlon

Tosiaan väsymyksestä / alavireisyydestä johtuen jätin kaikki loppuviikon treenit väliin ja päätin kerätä vain voimia viikonloppuun.  Lauantaina tein kevyen pyöräilyn ja juoksun. Kulki hyvin, kuten levon jälkeen kuuluukin. Katumajärven vesi oli lämmintä ja kaikki oli  loistavasti mallillaan.

Kisa- aamuna normaalista poiketen, takana hyvät yöunet ja ruokakin maistui. Oli tosi hyvä fiilis kisasta ja vahva luotto mun kuntoon. Oon jotenkin jostain  löytänyt ihan järkyttävän itseluottamuksen kisaviivalle. Se on aivan sairaan vaikea löytää ja nyt mulla on se. Sen tajusin sunnuntaina.

Kesän suunnitelmissa oli, että tämä olisi ollut vika kisa tälle kesälle.  Kunto on loistava, keho toimii ja itseluottamuksen avaimet  on kädessä, niin  miksi ihmeessä en astuisi sisään maailmaan mistä oikeasti haaveilen. Olen tehnyt kovan työn jotta on päästy tähän pisteeseen.

Mitä jos ottaisin vielä yhden askeleen eteenpäin ja lajista tuli mulle ns. vielä vähän vakavempaa.

Onhan se jo nytkin sitä jollain tasolla, mutta en missään kohtaa ole ajatellut voivani yltää esim. kisojen voittoon.

Ymmärrätte pointin…

Vielä matkalla tänne Hankoon vertailin mun ja kärjen tuloksia.  Mun silmiin ne ei ole mahdottoman isoja ja mietinkin,  pystyisinkö ottamaan haasteen vastaan ja sitoutumaan?

Mun hullumieli oli sitä mieltä että kyllä, lähde haastamaan ja tavoittelemaan niitä aikoja.

Tämä oli tosiaan mun kauden toka kisa ja fiilis on hyvä. Uintiosuus ei ollut mun osalta kovin hyvä tässä lähdössä, mutta kuuluu lajiin ja mitä vain voi käydä. Pyörä ja juoksu kulki sitäkin paremmin.

Asia jää vielä harkintaan täällä, koska tosiaan mun elämässä kaksi pientä lasta, paljon töitä yrittäjänä ja jatkuva  reissaaminen tekee välillä myös haasteita treeniin.

Tää aihe on mulle oikeasti tärkeä ja kuulen mielelläni myös teidän ajatuksia.

 

Ihanaa ja energistä viikkoa!

XOXO

Instagram – martinaaitolehtiofficial

Snapchat – martinamarieann

Facebook – Martina Aitolehti Official

Bloglovin – Martina Marie-Anne Aitolehti

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.