Finisher mitalli kädessä kotiin!

Täällä ollaan takakaisin perheen ja töiden parissa. Lennettiin Sveitsistä kotiin myöhään maanantai iltana.

Hieno reissu jälleen kerran ja haluankin vähän jälkifiilistellä teille viikonlopun tapahtumia.

Tosiaan torstai aamuna aikasin lennettiin Sveitsiin ja ajatuksena oli kasata pyörät rauhassa ja käydä hiukan fiilistelemässä pyörällä tulevia maisemia.

Kisahotelli Riverside oli selkeästi ennenkin majoittanut pyöräilijöitä.  Hotellin yhteydessä oli iso pyöräliike ja respasta saatu kartta oli täynnä pyöräilyreittejä.

Edessä viikonlopun mittainen ”pyöräleiri”, tai näin minä tämän ajattelen. Vaikka kisaan lähden ( itseni kanssa ), otan reissun erittäin kovana treeninä.

 

Perjantaina puolen päivän jälkeen alkaa rekisteröinti ja kisainfo. Prologin stratti on klo 15.

Prologin matka on 23km, joka ajetaan noin 3 km rataa ympäri. Kuulostaa helpolta mutta…. 3 km oli melkein puolet nousua.

Edessä siis todella hapokas reilun tunnin ajo.

Maalissa olen ajalla 1.27 ja jalat aivan totaallisen hapoilla, mutta silti ajatus että alkulämmöt vasta tehtynä. Ajatus siirtyy heti kohti huomista pitkää  ajoa.

Illalla tankataan ruokaa  ja levätään mahdollisimman paljon.

Lauantaina sitten viikonlopun ensimmäisen pitkän ajon aika. Matkaa edessä 86km ja startti aamulla 09.

Meillä on herätys 6.30. Aamutoimet ja runsas aamupala.  Minua jännittää valtavasti. Lähden starttiin ahneesti nopeiden mukana. Pysyn pitkään viimeisten perässä, mutta nopeasti tajuan että mä lähdin aivan liian kovaa. Maaliin saavun ajalla 5.45. Keskisykeet oli 148 ja maksimit 181, eli korkella on menty.

Maaliin pääsyn jälkeen pyörän pesu ja huolto. Huoneeseen päästyäni tajuan että olen ihan totaallisen kuollut. Jalat on aivan hyytelöä ja ajatuksissa on vain seuraava ajo. Miten ihmeessä jaksan ajaa? Mietin jopa että jätän sunnuntain ajon väliin…  Riittääkö mun kunto sittenkään tähän kaikkeen?

Annan kuitenkin aikaa. Suihku, putkirulla, kylmägeeli, ravinto ja lepo. Siinä mun illan työvälineet.

Mennään nukkumaan jo ennen yhdeksää.

Sunnuntai aamu. Olen suorastaan paniikissa. Tänään matkaa 76 km ja nousumetrejä 1600. Päätän lähteä matkaan, mutta rauhallisesti. Jalat edelleen aivan vetelät.

Lähden super rauhallisesti ja mietin vain tulevia nousuja. Mun on pakko säästä voimia niihin.

Matka on todella tuskainen ja ajo sattuu alusta loppuun. Ylämäissä lasken ääneen  polkasuja, 20 istuen ja 10-15 tangolta.

Näin sain hyvän rytmin pidettyä yllä ja keskittyminen meni laskemiseen, ei kipuun jaloissa.

Toisella stationilla kuuneleet valuu poskilta. Olen totaallisen loppu ja matkaa vielä 23 km.

Stationin eväät antaa kuitenkin  sen verran energiaa että jaksan painaa loppuun. Maaliin saavun ajalla 5.52. Keskisykkeet 142 ja maksimit 167. Rauhallinen lähtö olis siis oikea päätös.

Maaliin pääsyn jälkeinen energiapiikki ja hyvän olon tunne on kyllä jotain sanoin kuvaamatonta. Mä tein sen, kivusta ja pelosta huolimatta.

Paljon opin uutta ja Sveitsin ”pyöräleiri” sain muhun juuri sitä varmuutta ja voimaa mitä kaipasinkin. Seuraavaksi alkaa harjoitteu kesän triathlonia varten ja tarkoitus olisi mennä kovaa.

Valmennustiimi on varmasti Suomen parhaimmistoa ja kaikkeni olen tehnyt pyörän päällä että se kulkisi.

Myös iso oivallus matkalla oli se, miten paljon työtä ja kipua ammattiurheilu vaatiikaan. Noihin tuloksiin ja vauhteihin mitä Sveitsissä ajettiin vaaditaan niin paljon ettei sitä moni koskaan ymmärrä.

Se ei ole vain vahva ja kestävä  keho, vaan myös pää. Valtava kunnioitus näitä urheilijoita kohtaan.

Kiitos vielä mun ihanalle matkaseuralle Katariinalle, sun asenne ja tyyli  on valtava inspiraation lähde mulle. Kiitos mun kaikki sponsorit että saan teidän avulla matkustaa Sveitsiin opettelemaan näitä ”salaisuuksia” viimeisen päälle varusteet ja ravinteet mukanani.

 

XXX

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*