Itkua ja tunteiden vuoristorataa

    

Korot kopisten, nahkashousut jalassa tervehdin iloisin ja hiukan jännittävin mielin tämän vuoden Miss Helsinki -tuomaristoa. Muista vuosista poiketen tänä vuonna istumme dinnerin merkeissä pari päivää ennen finaalia. Tuomarit saavat mahdollisuuden vaihtaa ajatuksiaan sekä jutella finalistien kanssa. Finalistit saa tilaisuuden kertoa itsestään, taustoistaan ja purkaa ns. suuriman jännityksen pois.

Uusi Miss Helsinki valitaan lauantaina Kaivohuoneella ja luvassa jälleen upea ilta.

Finalistit on huikeassa kunnossa ja kaikki on valmista. Kova työ on saatettu kohta päätökseen.

Olen joskus aikasemminkin sanonut kuinka nämä nuoret naiset on mulle iso oppikoulu, omia tyttäriäni ajatellen.

Tämä ajatus oli eilenkin vahvasti mielessä.

Numero järjestyksessä nuoret naiset kertoo taustojaan, ajatuksiaan ja haaveitaan. Romahduksilta ei vältytty ja kyyneleet virtasi.

Toivon että nyt se suurin jännitys on purettu ja jää rikottu.

Mietin vain, mikä saa nuoren naisen niin rikki? Ja miten minä uskallan ottaa vastuun siitä kuka kestää kaikki julkiset paineet, jos kruunu lasketaan kutreille.

Tänä vuonna voittajan tulee seistä vahvasti omilla jaloilla ja kohuotsikoissa voisi pitää vaikka hiukan taukoa.

Näin ajattelin.

Tänä aamuna luin lehdestä yhden finalistimme Kamillan menneisyydestä ja sanattomaksi vetää. En tuomitse, kun en asiasta totuutta tiedä.

Nyt jos koskaan tarvitsen hetken aikaa miettiä. Mennään päivä kerrallaan,  jotta tehdään oikeat päätökset. Lauantaina lavalle kuitenkin nousee joukko upeita naisia , artisteja.

XOXO