Lilli Paasikivi-Ilves ja Jaakko Ilves: ”Puhumme samaa musiikin kieltä”

Kolme vuotta sitten oopperalaulaja Lilli Paasikivi-Ilves, 50, nimitettiin Kansallisoopperan taiteelliseksi johtajaksi. Vaativa työ kulkee mukana kotiin, mutta siellä on paras tuki, taiteilijapuoliso, viulistiJaakko Ilves, 62. Ilvekset soivat hyvin yhteen.

Lilli Paasikivi porhaltaa vauhdikkaasti pitkin Kansallisoopperan käytävää työhuoneeseensa. Taiteellisen johtajan päivä on tavallistakin kuumeisempi, sillä on syksyn tapauksen, Oopperan kummituksen, teosesittely. Koko kansainvälinen miehitys on koolla ensi kertaa.

”Kolmelta minun pitää olla jo päänäyttämöllä”, Lilli Paasikivi määrittää aikataulun.

Päänäyttämöllä testataan ensimmäistä kertaa Oopperan kummituksen kuuluisa kohtaus, kattokruunun ”lennättäminen”. Tarkoin varjeltuun tilaisuuteen ei ulkopuolisilla ole asiaa, mutta maskeeraushuoneeseen pääsemme.

Näyttämöammattilainen puhuu, vaikka huuliin sudittaisiin samalla kiiltoa kuvauksia varten.

”Kun on vuosikausia viilattu budjettia, miehitystä ja aikataulua, on ihana nähdä, miten ideat muuttuvat konkretiaksi, ja aistia työryhmän innostusta ja ihastusta.”

”Tämä on paras roolini”

Lilli Paasikivi on silmin nähden innoissaan. Hän syttyy työstään taiteellisena johtajana.

”Tämä on paras roolini”, hän sanoo.

Paasikivi valittiin Mikko Franckin jälkeen Suomen Kansallisoopperan taiteelliseksi johtajaksi.

Paasikivi on yhdistänyt intohimoiseen taiteilijuuteen ja rohkeaan tekemiseen sisäisen insinöörinsä, ja tulosta syntyy. Kansallisoopperan täyttöaste on noussut entisestään, ja se on avannut ovensa uudella tavalla kansalaisille.

Hyppäys esiintyvän taiteilijan työstä johtajan rooliin on ollut melkoinen.

”On ollut todella jännittävää ja inspiroivaa, mutta melkoisessa turbulenssissa olen ollut.”

Vaikka kulisseissa tapahtuu paljon arkisena torstai-iltapäivänä, päälämpiö on hiljainen. Se odottaa iltaa ja yleisöä. Pöydälle on unohtunut pari roskaa edellisen illan väliaikatarjoilujen jäljiltä.

”Kuka tätä taloa oikein johtaa”, vitsailee Lillin puoliso, Jaakko Ilves, joka on viulisti ja Sibelius-Akatemian viulumusiikin lehtori.

Lilliä naurattaa.

”Tämähän on kuin meillä kotona”, hän vastaa.

Perheen koti on kivenheiton päässä Oopperatalolta, Helsingin kantakaupungissa Töölöntorin kulmalla. Siellä asuvat Lilli, Jaakko, perheen kuopus Juhani, esikoinen Sini ja villakoira Jalo.

”Se oli hurjaa aikaa”

Lilli ja Jaakko tapasivat 18 vuotta sitten. Lilli oli 33-vuotias, kun Sini syntyi vuonna 1998. Samaan aikaan tapahtui Lillin kansainvälinen läpimurto laulajana.

”Kaikki tapahtui yhtä aikaa. Rakastuin Jaakkoon, sitten tulivat lapset ja ammatilliset haasteet yhtä aikaa. Se oli hurjaa aikaa”, Lilli muistelee.

Jo kuuden viikon kuluttua synnytyksestä Lilli esiintyi. Kun tuore äiti lähti keikoille, mukana kulkivat Sini ja Jaakko, hoitolaukut, kärryt ja imetystyynyt.

Jos keikka oli Kansallisoopperassa, Jaakko toi vauvaa imetettäväksi näytösten välillä.

”Kyllä minä olin aika puhki välillä. Haaveilin puolesta tunnista pitkälläni sohvalla sisustuslehden kanssa. Mutta hyvin tässä kävi. Nyt minulla on kaksi ihanaa, itsenäistä ja lahjakasta lasta, jotka ovat tottuneet matkustamaan.”

Kun Lilli on maailmalla, Jaakko hoitaa kodin ja lapset.

”Valintoja ei ole tarvinnut tehdä, vaan työnjako on tullut hyvin luonnostaan”, Jaakko sanoo.

”Mietin usein myöhemmin, että minkä ihmeen takia minulla oli niin kauhea kiire takaisin näyttämölle. Mutta aina silloin, kun haave on käsien ulottuvilla, ei voi olla varma, että vastaavia tarjouksia tulisi myöhemmin uudelleen. Asioihin on tartuttava”, Lilli Paasikivi sanoo.

Niin Lilli Paasikivellä on tapana tehdä: kääriä hihat ja tarttua töihin.

”Olen työtä pelkäämätön”

Kolme kuukautta ennen aloittamistaan taiteellisena johtajana Lilli Paasikivi oli vielä Kansallisoopperan solistikunnan palkkalistoilla ja lauloi Brangänen roolin Richard Wagnerin Tristanissa ja Isoldessa.

Kolmannessa näytöksessä hänellä oli 40 minuuttia odotettavaa. Mitä hän teki? Laski roolipuvussa budjetteja ja meni takaisin näyttämölle.

”Olen käytännönläheinen ja työtä pelkäämätön ihminen. Mutta kaikella on rajansa. On opittava panemaan asiat tärkeysjärjestykseen ja delegoimaan. Tämä talo on täynnä erittäin taitavia ja näkemyksellisiä ihmisiä.”

Oopperan säätiö valitsi hänet viime vuoden helmikuussa jatkamaan tehtävässään vuoteen 2020.

”Tiedän, että olen saanut hyvin harvinaislaatuisen mahdollisuuden, kun olen saanut kasvaa tässä talossa harjoittelijasta taiteelliseksi johtajaksi. Olen laulaja sielultani, mutta on mahtava mahdollisuus päästä soveltamaan sitä osaamista laajempaan kuvioon.”

”Soittamisessa on kyse itsetunnosta”

Aamulla Jaakko Ilves on kävellyt työpaikalleen Sibelius-Akatemiaan. Edellisenä iltana on ollut hänen viulunsoiton opiskelijoidensa konsertti.

Nyt tunnille saapuu Tatjana Reuter, jonka kanssa Jaakko käy illan suoritusta läpi.

”Soittimen kanssa puuhastelu on herkkää työtä, ja puolet työstä on psykologista osaamista. Koetan positiivisella palautteella saada solmut aukeamaan.”

Jaakon vanhemmat olivat pianisteja, äiti Sibelius-Akatemian pianomusiikin lehtori. Kun isosiskokin laittoi kätensä koskettimille, perheessä mietittiin, että mitä Jaakon kanssa tehtäisiin.

”Olin 8-vuotias ja potkin poikien kanssa pihalla jalkapalloa. Olisin voinut soittaa vaikka pasuunaa.”

Viulu valikoitui sillä perusteella, että Tapiolan kuoron Erkki Pohjola kyseli Jaakon vanhemmilta, löytyisikö perheestä viulistia, kun sellaista tarvittiin kuoron orkesterissa.

Tie vei Tapiolan kuoron kautta Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jaakko pyrki ja pääsi musiikkilinjalle New Yorkin Juilliard Schooliin.

”Amerikassa Jean Sibeliuksen sukuun kuuluvan nuoren viulistin paineet menestyä olivat pienemmät kuin kotimaassa.”

”Sibeliuksen suku ei laita kapuloita rattaisiin”

Jaakko muistaa isoäitinsä isän, vaikka oli vasta nelivuotias, kun tämä kuoli. Jean Sibelius, Ainolan pappa, oli jykevä hahmo kirjaston ovenpielessä.

Nyt Jaakko Ilves hoitaa suvun asioita kollegiossa, jossa on edustaja jokaisesta Aino ja Jean Sibeliuksen viiden tyttären sukuhaarasta. Hänen isoäitinsä Katarina eli Kaisu on yksi Sibeliuksen kuudesta tyttärestä.

Jaakko Ilves ottaa kollegiossa kantaa yhdessä oboetaiteilija Aino Porran kanssa sovituslupapyyntöihin, joita satelee.

”Kaikki pyynnöt käsitellään tarkasti, mutta emme laita kapuloita rattaisiin.”

Jaakko on myös Sibelius-Seuran hallituksessa ja sitä kautta järjestämässä kansainvälistä Jean Sibelius -viulukilpailua.

”Koska Jaakolla on pitkä ura klassisen musiikin parissa, niin arvostan hänen näkemyksiään ja saatan testata ideoitani hänellä. Se resonanssipohja on todella tärkeä venttiili. Jaakko puhuu samaa taiteen kieltä”, Lilli sanoo.

”Olen tarvittaessa korvana ja yritän tukea häntä. Kaikkia ei voi kuitenkaan koskaan miellyttää”, Jaakko sanoo.

”Olen turboahdettu äiti”

Lillillä on monta palloa ilmassa yhtä aikaa, mutta niin on ollut aina.

”Perhe on jo tottunut siihen, että olen turboahdettu äiti. Mutta en puuhastele asioiden kanssa, joista en tykkää. Teen asiat ilolla ja intohimolla. Kun rakastat juttuja joita teet, niin jaksat tehdä niitä, kun tekemisestä saa niin paljon.”

Jos Lilli käy turbolla, Jaakko sanoo roolinsa olevan luoda tasapainoa. Jaakko lähtee lähikaupan kautta kotiin, sillä viiden hujakoilla perhe kokoontuu ruokapöydän ympärille.

”Nähdään kotona!” hän huikkaa Lillille.

Lilli jää vielä hetkeksi perkaamaan sähköpostejaan. Kun Lilli pääsee kotiin, hän kaivaa ikkunaremontin takia peitetyn flyygelin muoveista ja alkaa harjoitella Aidaa.

”Laulaessa pääsen irti budjeteista ja exceleistä.”

Teksti
Kuva Kirsi-Marja Savola
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Oman Ajan numerossa 6/2015.

Toimitus suosittelee