Liikemies Kyösti Kakkonen: ”Paskaduunia ei ole olemassakaan”

Kyösti Kakkonen, 59, on nykyisin arvostettu taiteen ja designin keräilijä, mutta Suomen suurimman halpakauppaketjun Tokmannin tyhjästä luonut self-made-man ei ole saanut mitään ilmaiseksi. Takana on vuosikymmenet kovaa työtä.

// //

Rakkaus taiteeseen ei ole kulttuurikodin peruja, sillä Kakkonen syntyi Kiihtelysvaarassa viljelijäperheen esikoisena. Poikia putkahti Kyöstin jälkeen karjalaisperhee­seen vielä viisi.

Jo koululaisena Kyösti veljineen toimi pääurakoitsijana Vapon turvetyömaalla. Vikke­läliikkeinen Kakkonen lähti armeijan jälkeen keväällä 1977 opiskele­maan lakia ja yritys­taloutta Uppsalaan, koska siellä opinnot saattoi aloittaa kesken vuoden. Suomessa olisi tullut puolen vuoden luppoaika. Kari-veli suoritti koneinsinöörin tutkinnon Joensuussa.

Opiskelijaveljekset päättivät luoda omat kesätyöt panemalla pystyyn oman bisneksen. He ottivat Kiihtelysvaaran osuus­pankista 330 000 markan lainan, joka oli sen vuoden suurin pankin myöntämä laina, ja ostivat turpeennostotraktoreita. Investoimalla kesätyöpaikkaansa he työllistivät itsensä lisäksi 30 ikäistään paikallista nuorta.

Turpeennosto on sesonkityötä, jota ei voi tehdä kuin kesällä aurinkoisina päivinä.

”Se on raakaa hullun hommaa, jota painettiin säiden salli­essa ympäri vuorokauden pölyssä ja helteessä viikko läpeensä.

”Jokainen työ on tärkeää”

Kakkonen myöntää, että turpeennosto oli myös hyvin palkattua kesätyötä: 1970-luvun lopulla Kakkosen Koneyhtiön liikevaihto oli mil­joona markkaa ja tulos 300 000 markkaa.

”Siihen aikaan ulkomaan opintolaina oli 4 000 markkaa”, Kakkonen vertaa.

Turpeennoston lisäksi Kakkosen veljeksillä oli myös muita verkkoja bisnesvesissä, muun muassa osakkuus turkisyhtiössä, keilahallissa, leipomossa sekä Joensuun Moottorikoneistamo, jonka he myivät hyvällä voitolla Tammer-Dieselille.

Pienestä asti työn arvostukseen kasvanutta Kakkosta ottaa pattiin puhe prekariaatista ja paskaduuneista.

”Mitään paskaduunia ei ole olemassakaan: jokainen työ yh­teiskunnassa on tärkeää. Me tarvitsemme koko ketjun siivoo­jasta toimitusjohtajaan. Nyt on vallalla sellainen vääristynyt maailmankuva, että töissä on pakko käydä vain sen verran, että saa vapaa-ajan pyörimään.”

”Ja minä tiedän kyllä työnteosta kaiken!”

Tok man on hullu mies”

Kauppiaiksi Kyösti ja Kari Kakkonen päätyivät sattumalta 1985, kun pohjoiskarjalaiseen kauppiassukuun kuulunut Esko Laakkonen myi seitsemällä miljoonalla markalla osuuden Karjalan Säästöaitta -nimisestä halpakaupparypäästä. Ostaja­kimpassa oli mukana myös veljesten serkku Veijo Sykkö.

Pääomistajilla oli kuitenkin näkemyseroja yrityksen stra­tegioista, joten Kakkoset myivät osuutensa Sykön perheelle. Sopimukseen kuului kilpailukielto samalla alueella, mutta Kakkoset perustivat kiinteistökauppoja varten Okman Oy:n syksyllä 1989.

Siitä katsotaan Tokmannin alkaneen, vaikka Tokmanni-nimi otettiin käyttöön itse kauppaliikkeissä vasta parin vuoden päästä.

Kakkoset joutuivat nimestä myös käräjille Stockmannin kanssa, joka hävisi kiistan hovioikeudessa. Kakkosen peruste­lut olivat selvät: stockmann on suomeksi tukkimies, tok man on hullu mies, koska myy niin halvalla.

”Ensi miljoona lamavuosina”

Kilpailukiellon vuoksi Kakkoset koukkasivat Savonlinnan ja Mikkelin kautta ostamalla sieltä neljä myymälää. Sitä al­koi Tokmanni-ketjun ilmiömäisen nopea kasvu, jota avitti 1990-luvun alun lama. Siinä ei taiteilijoita tarvittu, vaan konsernin valko-kelta-punainen huomioväri-ilme kopsattiin Shelliltä, McDonald´silta ja liikennemerkeistä.

Tuolloin kauppapaikkoja oli halvalla myynnissä, ja Tok­mannin liikevaihto kasvoi 1992–93 osapuilleen 200 prosenttia vuodessa.

Näinä lamavuosina Kyösti ja Kari Kakkonen ansaitsivat ensimmäisen miljoonansa. Auton mittariin kertyi 100 000 ki­lometriä vuodessa – ja pahimmoilleen kolme ylinopeussakkoa tunnin kuluessa.

Pohjois-Karjalan kauppakaranteeni päättyi 1991, mutta va­kavaraisen perheyhtiön vetäjä Kyösti Kakkonen koki olevansa itäisen alueen vanki. Kun Suomi kärvisteli lamassa, Kakkosen veljekset panivat lisää usvaa kauppaputkeen.

Loppuvuodesta 2004 pääomasijoittaja Capman tuli Tokman­nin suurimmaksi omistajaksi. Se mahdollisti lukuisat yritysos­tot: Vapaa Valinnat, Säästökuopat, Tavaratalo Millerin, Tarjo­ustalot, Maxi-Makasiinit ja Säästötalo Robinhoodit liitettiin Tokmanni-konserniin.

Ketjun markkinaosuus halpakaupoissa nousi noin kolman­nekseen ja kauppojen lukumäärä reippaasti toiselle sadalle.

Capmanin tulo merkitsi samalla sopimuksen mukaan Kakkosen irtautumista konsernista. Hän jätti toimitusjohta­jan tehtävän 2009, ja Capman myi Tokmannin ruotsalaiselle pääomasijoittajalle Nordic Capitalille 2012. Yhtiön liikevaihto oli noin 650 miljoonaa euroa, myymälöiden määrä 144 ja henkilökuntaa vajaat 3 000.

Kakkosten kädenjälki jää silti elämään, sillä ruotsalaisten hoteissa kaikkien konsernin halpaketjubrändien nimet on vaihdettu Tokmanneiksi.

Kakkoskoti keskustassa

Kyösti Kakkonen asuu Joensuun Pyhäselässä. Hulppea Bulevardin-asunto on hänen kakkoskotinsa, jollaista hän oli haeskellut Helsingin keskustasta jo jonkin aikaa. Sitten hänelle ehdotet­tiin keväällä 2010 ”kämppää” arvo-osoitteesta.

Kämpän ostamisessa ei ollut kuin yksi pikku ehto: samalla piti ostaa koko kivitalo. Eikä se ollut mikä tahansa kivitalo, vaan leskivapaaherratar Armida de la Chapellen vuonna 1894 perheelleen rakennuttama, uusrenessanssityylinen Patriisitalo Korppikotkan korttelissa, Vanhankirkon puiston reunalla.

Sittemmin talossa on majaillut monenkirjavaa porukkaa vapaamuurareista ja virkamiehistä piharakennusten kirves­miehiin ja pyykkäreihin – ja myöhemmin muun muassa Man­datum- ja Interbank-pankit. Sisällissodan aikaan 1918 talossa piilotteli vielä kuuluisampi Kyösti, silloinen senaattori Kyösti Kallio, joka majaili talossa väärällä nimellä punaisilta piilossa.

 

//

 

Teksti Jarmo Aaltonen
Kuvat Arsi Ikäheimonen
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Oman Ajan numerossa 5/2015.

Toimitus suosittelee