Laura ajautui väkivaltaiseen parisuhteeseen: ”Meillä oli kaikki ainekset perhesurmaan”

Lähden ensimmäisestä lyönnistä, uskoo moni. Niin ajatteli myös Laura Manninen, kunnes löysi itsensä väkivaltaisesta parisuhteesta. Osittain omaelämänkerrallisen Kaikki anteeksi -kirjan kirjoittanut Manninen kertoo, miten selvisi väkivallasta takaisin elämään.

Aluksi mies tuntui täydelliseltä ja ihanalta, taivaalliselta olennolta. Intohimoinen suhde eteni vauhdilla. Mannisesta ja miehestä tuli ”me” nopeasti.

Täydellinen onni ei kuitenkaan kestänyt pitkään.

Puolison mielialat alkoivat heitellä. Riidat saattoivat syntyä täysin tyhjästä vaikkapa keskellä kaupan kassajonoa.

– Ne olivat aluksi ohimeneviä pieniä juttuja, ei fyysistä väkivaltaa. Minulla meni tosi pitkään ymmärtää, että meillä on väkivaltaa parisuhteessa, niin absurdilta kuin se kuulostaakin, Manninen kertoo.

Mitä arvaamattomammaksi täydellinen mies muuttui, sitä enemmän Manninen alkoi välttelemään asioita, joista mies saattaisi räjähtää.

Tuntui, kuin mies olisi muuttumassa joksikin toiseksi, vieraaksi. Mies saattoi esimerkiksi syyttää Mannista pettämisestä mitä mielikuvituksellisimmissa yhteyksissä.

– Romanttisissa rakkaustarinoissa unelmamies vie aina jalat alta. Todellisuus on usein kuitenkin jotain ihan muuta. Rakkauden huumassa syöksytään nopeasti eteenpäin, vaikkei kumppania oikeastaan edes tunne kunnolla, Manninen kuvailee.

Lue myös: Vauva-aikana eronnut Sari: ”Mieheni petti minua prostituoidun kanssa”

”Lopulta voimat loppuivat”

Fyysinen väkivalta astuu yleensä kuvioihin parisuhteen vakavoiduttua. Niin kävi myös Manniselle.

Sitä tunnetta, kun rakas puoliso käy fyysisesti kimppuun, on vaikea kuvitella. Manniselle se oli kuitenkin todellisuutta.

– Siinä ajatteli vain seuraavaa hetkeä, seuraavaa päivää. Omaa selviytymistään. Lopussa alkoi olemaan voimat niin vähissä, ettei ollut mitään mahdollisuuksia pyristellä siitä irti.

Fyysinen, henkinen ja seksuaalinen väkivalta, nöyryyttäminen, kontrollointi ja tavaroiden hajottaminen värittivät päiviä. Vain työpaikalla Manninen sai olla oma itsensä ja levätä.

– Minun tapauksessani mukana oli myös unenriistoa. Se oli äärimmäisen kuluttavaa. Voimia ei lopulta ollut enää mihinkään.

”Manninen uskoi pitkään, että se täydellisen ihana mies vielä palaa takaisin hänen elämäänsä.”

Pitkään Manninen uskoi, että puolison väkivaltainen käytös johtui mielenterveysongelmista. Hän uskoi, että puoliso paranee vielä ja se täydellisen ihana mies palaa takaisin hänen elämäänsä.

– Oli kuin hänessä olisi ollut kaksi puolta: se ihana tyyppi ja sitten se hirveä, jota en tunne ja jota en valinnut – ja jonka toivoin vain häipyvän elämästämme pysyvästi.

Kaava väkivaltaisessa parisuhteessa on usein sama: Ensin on uhan, kontrollin ja alistamisen jakso, jolloin ilmapiiri kiristyy. Sitten tapahtuu väkivallanteko, jota seuraa anteeksipyyntö ja suuri katumus. Sen jälkeen seuraa ihana ja seesteinen vaihe, kunnes kierre alkaa taas alusta.

– Aluksi anteeksipyyntöjä ja lupauksia muutoksesta haluaa uskoa, mutta loppuvaiheessa tulee kyyniseksi, koska on kuullut samat jutut niin moneen kertaan. Minun tapauksessani minua piti suhteessa kiinni myös miehen lapset aiemmasta suhteesta, jotka olivat luonamme paljon, Manninen miettii.

laura manninen parisuhdeväkivalta
Laura Mannisen esikoisromaani Kaikki anteeksi perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin parisuhdeväkivallasta. Kuva: Veikko Somerpuro/WSOY

Häpeä estää puhumasta väkivallasta ääneen

Ulospäin pariskunta vaikutti kuitenkin unelmaparilta. Väkivalta oli vaiettu salaisuus. Häpeä oli keskeinen tekijä, miksi Manninen pysyi aluksi hiljaa tilanteestaan.

– Häpeä siitä, että olen valinnut puolison väärin, oli vahva. Häpeä siitä, että on päätynyt ansaan omaa tyhmyyttään ja varomattomuuttaan. Ajattelin myös, että jos kerron asiasta ystäville ja lähipiirilleni, he alkavat vihaamaan häntä, Manninen kuvailee.

Yleensä väkivallan kohde myös syyttää itseään väkivallan teosta, mikä lisää häpeää. Väkivalta ei kuitenkaan koskaan ole kohteen syy, Manninen muistuttaa.

– Sanoin itse aina, että minä kyllä lähtisin ensimmäisestä lyönnistä. Se hävettää, ettei sitten lähdekään. Usein jälkikäteen asiasta myös syyllistetään väkivaltaa kokenutta ja ihmetellään, miksi hän jäi. Se lisää häpeän tunteita.

Lue myös: Eroon huonosta suhteesta -miksi se on niin vaikeaa?

”Auttamisjärjestelmä petti kohdallani totaalisesti”

Manninen yritti hankkia apua useaan kertaan. He asioivat poliisin ja lastensuojelun kanssa, koska samassa taloudessa asui puolison lapsia. Mitään konkreettista apua ei kuitenkaan viranomaisilta irronnut.

Lastensuojelu ei puhunut kertaakaan Mannisen kanssa kahdestaan, koska hänellä ei ollut biologisen vanhemman statusta. Poliisi kysyi Manniselta väkivaltaisesti käyttäytyneen miehen edessä, haluaako hän tehdä rikosilmoituksen. Poliisilla olisi lisäksi ollut mahdollisuus aloittaa itse tutkinta, mutta he eivät tehneet sitä.

– Suurin yllätys ja pettymys kaikessa oli se, että miten auttamisjärjestelmä petti niin totaalisesti kohdallani. Ketään ei oikeastaan kiinnostanut minä, vaan kaikki pörräsivät väkivaltaisen puolison ympärillä ja etsivät hänelle diagnoosia, hän sanoo.

Manninen itse sai lopulta tarpeellisen keskusteluavun Turvakodista. Turvakodin ammattilaisten kanssa jutellessaan hän vihdoin ymmärsi, millaisessa parisuhteessa oikein eli. Hän otti suhteesta etäisyyttä ja muutti ystävilleen asumaan.

”Ketään ei oikeastaan kiinnostanut minä, vaan kaikki pörräsivät väkivaltaisen puolison ympärillä.”

– Läheiset kertoivat minulle myöhemmin, että he olivat uumoilleet jotain, mutteivat olisi ikinä uskoneet mitään näin pahaa.

Lopullinen irtautuminen suhteesta kesti, koska suhteen lopussa ei tapahtunut yksittäistä rajua väkivallantekoa.

– Olin suhteen lopussakin vielä niin kiinni siinä hyvässä, että irtautumisprosessi oli pitkä ja vaikea.

Jälkikäteen hän on kuitenkin usein miettinyt, mitä olisi käynyt, jos hän olisi jäänyt suhteeseen. Mannisen mielessä oli lehtijutut perhesurmista ja väkivaltatragedioista.

– Meillä oli kaikki ainekset ilmassa perhesurmaan, hän miettii.

Lue myös: Henriikka selätti vuosien ahdistuksen: ”Voin jo niin pahoin, että halusin pois kehostani”

Jälki on silti jäänyt

Suhteen päätyttyä Manninen pelkäsi silti miehen ilmaantumista. Yksin oli aluksi vaikea olla ja nukkuminen hankalaa.

Eron hetki on tilastollisestikin katsottuna vaarallinen, yleensä silloin tekijät aktivoivat ja saattavat tehdä viimeisimmänkin teon. Monissa perhesurmissakin toistuu sama kuvio: nainen ilmoittaa haluavansa erota ja silloin mies tekee rajuimman väkivallantekonsa.

– Mies tiesi tutut reittini urheilemaan ja lähikauppaan, ja niitä kulkiessani pelotti paljonkin.

”Mies tiesi tutut reittini urheilemaan ja lähikauppaan, ja niitä kulkiessani pelotti paljonkin.”

Manninen sai kuitenkin työstää pelon hallintaa ja sen käsittelyä Turvakodin ammattilaisten kanssa.

– Tein myös tietoisen päätöksen jatkaa elämää. Jälki on toki jäänyt, mutta tuntuisi väärältä antaa väkivaltaisen parisuhdekokemuksen määritellä itseäni.

Manninen kuitenkin suri pitkään sitä, mitä olisi voinut olla.

– Menetin unelman onnesta. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, ettei unelma ollut missään vaiheessa edes totta.

Lue myös: Ihmetyttääkö läheisen käytös? 7 kysymystä persoonallisuushäiriöstä

”Haluan rikkoa stereotypiaa tarinallani”

Manninen on kirjansa julkaisun jälkeen saanut viestejä naisilta, jotka ovat kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Moni on kiittänyt, että hän kertoo hiljaisten naisten tarinan ääneen.

– Yleensä tähän liitetään mielikuvia syrjäytyneistä tai alkoholisoituneista naisista. Halusin rikkoa stereotypiaa kertomalla tarinani. Myös työssäkäyville, koulutetuilla naisille voi tapahtua näin.

Mannisen mielestä parisuhteessa tapahtuvasta väkivallasta puhutaan edelleen liian vähän julkisesti.

– Joka kolmas nainen kokee parisuhteessa väkivaltaa. Tämä asia ei ole luonnonvoima tai sellainen mille ei voi mitään. Sille voi, jos on vain poliittista tahtoa tehdä muutos, Manninen miettii.

Tee näin, jos elät väkivaltaisessa parisuhteessa

1. Puhu

Jos kotona tai parisuhteessa pelottaa, se on jo väkivaltaa. Jos pyörittelet asiaa päässäsi, kannattaa siitä puhua lähipiirille tai ammattilaiselle. Nollalinja on valtakunnallinen ja maksuton puhelin kaikille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Ammattilaiset päivystävät Nollalinjassa ympäri vuorokauden.

2. Väkivalta ei ole koskaan sinun syysi

Jos suhteessa ilmenee fyysistä väkivaltaa, kannattaa tehdä rikosilmoitus. Rikosuhripäivystyksestä voi saada henkilön mukaan tekemään ilmoitusta, jos yksin ei uskalla tai halua mennä. Oma turvallisuus kannattaa varmistaa ennen kuin ottaa väkivallanteon puheeksi tekijän kanssa. Mikäli tekijän kanssa halua olla samassa tilassa, voi asian nostaa esiin tekstiviestillä tai puhelimella.

3. Ota etäisyyttä

Suhteen tilaa ja tulevaisuutta kannattaa pohtia rauhassa, mieluiten muualla kuin kotona. Voisiko väliaikaisesti majoittua esimerkiksi ystävän tai sukulaisen luokse? Myös Turvakotiin voi tarvittaessa mennä yöpymään.

4. Tunne rajasi

Joskus väkivaltainen puoliso haluaa itse muuttua ja hakee oma-aloitteisesti apua. Muutos on mahdollista, mutta siihen ei kannata takertua. Mieti ja tunnista omat rajasi. Mitä olet valmis sietämään? Pystyykö väkivaltainen puoliso oikeasti muuttumaan, vai onko suhde tullut päätökseensä?

Lue myös: 

Haluttomuus hiertää parisuhdetta – näin avaat suhdesolmut

Suuria tunteita ja manipulointia – tällainen on parisuhde narsistin kanssa

”Itkin raiskatuksi tulemista lenkillä ja joogatunnilla”

Teksti
Kuva Fotolia, Veikko Somerpuro / WSOY

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee