Lapsettomuuden valinnut Piritta Häkkinen: ”Vauvakuumetta ei koskaan tullut”

Piritta Häkkinen, 46, on vapaaehtoisesti lapseton. Hän ei ole katunut päätöstään, vaikka se vaikutti parisuhteen kariutumiseen.

Kaksikymppisenä asuin poikaystäväni kanssa ja ajattelin, että tulevaisuudessa meillä on omakotitalo, kaksi lasta ja koira. Lasten saaminen oli mielikuvissani luonnollinen jatke seurustelulle.

Lapsen hankinta ei kuitenkaan vielä ollut ajankohtaista, joten en puhunut siitä poikaystäväni kanssa. Kun erosimme ollessani 26-vuotias, aloin miettiä, haluanko lapsia oikeasti. Tajusin, ettei se ole mitenkään pakollista.

Kun olin 35-vuotias, aloin seurustella itseäni yksitoista vuotta nuoremman miehen kanssa.

Silloin oli jo melko selvää, etten tee lapsia, joten yritin puhua miehelle järkeä. Hän oli niin nuori, että hänelle voisi vielä tulla halu perustaa perhe. Viiden vuoden seurustelun jälkeen mies halusikin erota, ja sanoi syyksi toiveensa saada lapsia. Silloin hänellä oli jo toinen nainen kuvioissa.

Ero oli minulle kova paikka, mutta ei niinkään lapsijutun vuoksi. En uskonut, että se oli perimmäinen syy eroon. En koskaan ajatellut, että suhde olisi pelastunut, jos olisin suhtautunut lasten hankintaan toisin.

Lue myös: Monika Fagerholm: Lapsettomuus ei ole tyhjiö

Ei tarvetta jatkaa sukua

Olen ajatellut, että jos lapsia hankkii, niitä täytyy ensin haluta. Minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta.

En kuitenkaan ole halunnut sulkea pois lasten saamisen mahdollisuutta. Olen kuullut naisista, jotka ovat käyneet läpi sterilisaation purkamisen, enkä ole halunnut joutua siihen, jos mieleni muuttuisi.

Oma lapsuuteni oli hyvä, ja minulla on välittävät vanhemmat. En kuitenkaan koe geenejäni niin ainutlaatuisiksi, että sukuni pitäisi välttämättä jatkua. Esimerkiksi viime aikojen maailmanpoliittisten tapahtumien takia en suhtaudu kovin toiveikkaasti maapallon tulevaisuuteen. Olen tyytyväinen siihen, ettei jälkeeni jää lapsia tai lapsenlapsia näkemään, miten huonoon jamaan asiat menevät.

Muutama vuosi sitten miespuolinen tuttava sanoi minulle humalassa, että naisella, joka ei halua lapsia, on päässä vikaa. Se on ruminta, mitä minulle on valinnastani sanottu.

Ikäviä uteluja

Monet ovat udelleet syytä lapsettomuuteeni ja kyselleet, olenko varma päätöksestäni. Sellaisetkin ihmiset, joiden kanssa olen harvoin tekemisissä, ovat sanoneet, että minusta tulisi hyvä äiti.

Uskon, että minusta olisi tullut tavallinen äiti. Enää en usko tulevani äidiksi. Ikä on alkanut suojata myös uteluilta.

Lapsitoiveet ovat yksityinen asia, josta ei pitäisi kysellä suoraan. Ihminen kertoo, jos tahtoo. Olen monesti puhunut asiasta avoimesti, jotta toisten ei tarvitse arvailla syitä lapsettomuuteeni.

Olen sen verran sanavalmis, ettei minua haittaa, jos joudun puolustamaan ajatusmaailmaani. Jotkut kokevat valintani jopa hyökkäykseksi.

Tiedostan pääseväni helpommalla kuin ne, jotka hankkivat lapsia. Nostan hattua lapsiperheiden vanhemmille.

Kaveripiirissäni ei ole koskaan ollut valtavaa vauvabuumia. Moni ystäväni sekä isosiskoni ovat lapsettomia. Ehkä sen vuoksi en ole kokenut ulkopuolisuutta lapsettomuuteni takia.

Lue myös: Onko lapseton nainen arvoton?

En vihaa lapsia

On yleinen harhaluulo, että kaikki lapsettomat vihaavat lapsia. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan. Tykkään touhuta ja leikkiä legoilla ystävieni lasten kanssa. Olen käynyt Linnanmäellä kaveripariskuntani ja heidän jälkikasvunsa kanssa. Minulla on myös kaksi kummilasta, jotka ovat jo parikymppisiä.

Vauvat ovat minusta vähän pelottavia, koska en ole tottunut niihin. Tuntuu, että ne menevät rikki.

Minua ei ole myöskään pyydetty lapsenvahdiksi. Ihmisistä on turvallisempaa pyytää sellaisia, joilla on itsellään lapsia. Se on mielestäni järkevää, enkä pidä sitä epäluottamuslauseena.

Ikäni puolesta voisin olla myös isoäiti. Se tuntuu hullulta. En osaa edes ajatella, millaista se olisi.

Äitini olisi halunnut lapsenlapsia muttei ole niitä saanut. Hän on tyytynyt osaansa eikä ole painostanut asiassa.

”Vauvat ovat minusta vähän pelottavia, koska en ole tottunut niihin.”

Seuraa kissanpennuista

Minulla on kaksi rotukissaa, brittiläiset lyhytkarvat Harmi ja Blondi. Ne eivät ole lapsen korvikkeita, mutta eräänlaisia perheenjäseniä kyllä.

Kolmevuotias Blondi on oma kasvattini, ja olen nähnyt sen syntymän. Ensimmäiset viisi viikkoa ruokin koko pentuetta ruokintaletkulla, koska emolta ei tullut maitoa. Olin lomalla ja nousin yöllä kahden tunnin välein ruokkimaan pentuja. Oloni oli kuin zombiella. Kaverit nauroivat, että nyt sinulla on aavistus siitä, millaista vauvan kanssa voi olla.

Viime vuosina olen välillä seurustellut, mutta nyt olen sinkku enkä etsi aktiivisesti parisuhdetta.

Isosiskoni kanssa olen alustavasti sopinut, että eläkkeellä muutamme yhteen, jotta kummankaan ei tarvitse viettää vanhuutta yksin. Jos päädyn vanhana petipotilaaksi, toivon, että Suomessa on vielä jonkinlainen julkinen terveydenhuolto, joka pitää minusta huolen. Toivon, että siihen mennessä myös eutanasia olisi laillistettu.

”Ikäni puolesta voisin olla myös isoäiti.”

3 tärkeää vinkkiä

● Muista, että lapsettomat eivät automaattisesti karttele tai inhoa lapsia.

● Älä utele syitä lapsettomuuteen. Lapseton kertoo itse, jos tahtoo. Kunnioita toisen ratkaisua.

● Kaikkien ei ole pakko tulla lasten vanhemmiksi.

Lue myös: 

Tahattomasti lapseton Virpi: ”Mitään en elämältä ole niin halunnut kuin lapsia”

Vanhempi neuvoo lapsettomia: Älkää vätysteltkö!

Lapseton adoptioperheessä kasvanut: En tahdo adoptoida itse

Teksti
Kuva Rami Marjamäki

Toimitus suosittelee