Kuuro vai sokea – kumpaa olisit mieluummin?

Kuka tervejärkinen ihminen haluaisi vapaaehtoisesti luopua yhdestäkään aististaan? Vastaus on: aika moni.

Kuuro vai sokea – kumpaa olisit mieluummin? Tätä pohtivat työkaverini 
alakouluikäiset lapset. Heidän mielestään ei olisi kivaa olla kumpaakaan.

Lapset siis vielä  ymmärtävät, että aistien tehtävä on auttaa meitä havaitsemaan, mitä ympärillämme tapahtuu. Ne myös varoittavat meitä vaaroista. Siksi meillä on niitä viisi: kuulo, näkö, haju, maku ja tunto.

Kuuro ja sokea – vapaaehtoisesti

Kuka tervejärkinen ihminen haluaisi luopua yhdestäkään aististaan vapaaehtoisesti? Vastaus: aika moni.

Ymmärrys kaikkien aistien tarpeellisuudesta ja tehtävistä näyttää katoavan viimeistään teini-iässä. Eikä vaikuta siltä, että se palaisi takaisin myöhemminkään.

Ajan aamulla töihin. Auto hoipertelee ja hidastelee edessäni. Onpa outo kuljettaja – epävarma, sairas?

Liikennevaloissa havaitsen, miten kuljettaja, nuori mies, tekstaa rattia vasten kännykällään koko ajan. Pian luen, että kolmikymppinen bussikuski ajoi rekan perään näpelöidessään tablettiaan ja kuoli. Matkustajia ei ollut onneksi kyydissä.

Arvelen, että matkapuhelimen käyttö ilman hands free -laitteita ja tekstailu tai somen seurailu ovat yleisiä vaaroja liikenteessä. Rikkeitäkin ne ovat, mutta sellaista määrää liikennevalvontaa ei voi olla, että tätä voitaisiin kontrolloida.

Olisiko siis fiksua kontrolloida asiaa itse ja ottaa tauko mobiililaitteen seurasta, vaikka eroahdistus olisikin kova?

Entä jos joku kirkuu?

Kaduilla liikkuu myös jalan ja pyörällä laumoittain ympäristöönsä nähden kuurosokeita ihmisiä: kuulokkeet korvissa ja katse kiinni kännykässä.

Ihmettelen.

Kaikkialla, missä on paljon ihmisiä ja autoja, on uskaliasta sulkeutua mobiililaitteen taikapiiriin. On syytä kuulla liikenteen äänet, jarrujen kirskunta ja hälytysajoneuvot. Nykymaailmassa haluan rekisteröidä myös askelten äänet, puheen tai jos joku vaikka kirkuu.

Kuurona metsän huminalle

Käytännössä joka päivä ulkoilen Hamlet- ja Romeo-koirien kanssa, useimmiten kolme kertaa. En koskaan käytä kuulokkeita.

Ensinnäkin menettäisin paljon. En tietäisi mitään tuulen huminasta puissa ja haavanlehtien helinästä. En aistisi aaltojen loisketta rantahiekkaa ja kallioita vasten. En kuulisi askelten rapsetta hiekalla ja metsässä.

Totta kai kyse on myös turvallisuudesta. Haluan olla valppaana kaiken ympärillä olevan suhteen. Haluan seurata koirien liikettä ja ääniä.

Koska muodostamme silloin tällöin ylileveän kuljetuksen, minun täytyy tietää, mitä edessäni ja takanani tapahtuu. Takaa pyyhältävien juoksijoiden lenkkareiden äänet ja erityisesti pyöräilijöiden rengasäänet on syytä kuulla, jotta osaamme väistää.

Kaikkien aistien käyttö kannattaa. Ihan varmasti.

Toimitus suosittelee

>

Pin It on Pinterest