Askartelukset




Vieläkös muistatte, kuinka uhosin aloittavani ”kalenterikuvitusten” -sarjan? Meni melkein kolmannes vuodesta ja kalenterista, ennen kuin lupaus kävi toteen. No, nyt se kummiskin roikkuu seinäkaapin nupista. Nuo neljä tukkimiehen kirjanpito -henkistä viivaa symboloivat tietenkin kuukautta ja pallo pistettä. Kevättä rinnassa, piste.

Ja kun askartelun makuun on päästy, niin antaa mennä vaan… Olen hamstrannut vuosien varrella mm. Hulluilta päiviltä useampia paksureunaisia valmispohjia. No, nytpä olen antanut parille 20x20cm pohjalle vähän kyytiä. Käyttöä tuli samalla myös akryyliväreille, joista vanhimmat tuubit ovat peräti 11 vuoden takaa, jolloin aloitin opintoni. Ei nuo tuotokseni mitään mestariteoksia ole, kuten kuvistakin näkyy, mutta mukavaa ajanvietettä. Nuo on tehty samalla, kun olen toisella silmällä vilkuillut telvitsuunia. Näille mun räpellyksilleni on tyypillistä, että ajan kuluessa nekin muuttavat muotoaan. Kuten nyt vaikka tämä tamperelaisen taiteilijan, Tiina Lammisen lyijykynäpiirroksen (sarjasta ”Kotipihan luonnonvaraiset kasvit”, jonka näyttelyvihkoseen tekemästään latinannoksesta mies sai sen palkkioksi) vieressä majaileva kaveri, joka on viime perjantain postauksessa esiintymisensä jälkeen saanut keltaiset rinkulat koristuksekseen. Puhumattakaan tuosta samaisen postauksen 50×150 kokoisesta, olkkarin seinään nojailevasta mustasta, joka on ehtinyt 6-8 elinvuotensa aikana olla niin sinivalkoinen , kuin lähes täysvalkoinenkin. Tuon taulupohjan olen ihan itse värkännyt: kehysaineet ostin Arteljeesta (nykyisin Tuubi) ja pellavan Eurokankaasta. Nuo röpelöt on muuten tehty ruumiinjäsenten kipsaukseen tarkoitetulla ”kipsiharsolla”. Tuo mustaan nojaileva utuinen taulu on suorastaan poikkeus, sillä se on ollut aina ”oma itsensä”.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *