Laatuaikaa kyseenalaisin metodein

Aijai. Lentokoneessa istun Riannan vieressä, hän katsoo Minionia tallennukselta ja minä saan rauhassa kirjoitella tätä blogia. Mulla on viime aikoina ollut niin paljon lautasella, että yksinkertaisesti tämä blogikaan ei ole innostanut eikä kerta kaikkiaan ole aikakaan ole antanut myöden. Mä olin lomalla Dubaissa pari viikkoa sitten ja ne pölyt karisi nopeasti. Siitä saakka olen juossut pää kolmantena jalkana kaikkialle. Tein kahdessa viikossa kolme eri tv-esiintymistä, missituomarointia, kävin työpaikalla Äkäslompolossa, olin pari päivää koulussa jne. Naureskelinkin, että saanpa sitten hengähtää, kun Italiaan pääsen. Vaikka sinänsä, enhän mä millään lomalla varsinaisesti ole. En töidenkään puolesta vaikka ulkomailla ollaan. Poikkeuksellista tästä tekee sen, että olen Baban kanssa ihan kahdestaan. Eli jokainen vanhempi tietää kuinka se menee. Aikataulut ja rytmit määrittää mun 4-vee. Enkä kyllä valita. Aikaiset nukkumaanmenot ja säännölliset syömiset kelpaa kyllä mullekin tässä kohtaa.

Mehän lähdettiin tänne matkalle aika ex tempore. Mun piti lähteä Baban kanssa Espanjaan ihan kellolleen samaan aikaan kun tämä Milanon kone boardas. Tässä kun Sampon kanssa on ollut hiukan ”etäisempää” tunnepuolella ja käytännössä, niin pohdittiin tekisikö yhteinen matka kuitenkin parempaa parisuhteelle ja sitä myöten meille kaikille. Hänellä oli siis jo aikaa sitten buukattu treenileiri, jota hän jossain kohtaa oli perumassa kaiken härdellin alla, mutta mä olin sitä mieltä, että hän tarvitsee aurinkoa ja energiaa. Tässä sen verran kovaa rutistusta on ollut. No hän sitten vastavuoroisesti ajatteli ostaa ennalta varoittamatta meille liput samaan koneeseen, jotta saatais sitä kuuluisaa ”laatuaikaa”.

Tällä hetkellä me istutaan kuitenkin Riannan kanssa rivillä 5 ja hän itse rivillä 17. Sama lentokone kuitenkin eli se on plussaa. Kohta kun me laskeudutaan, niin sanotaan laukkujen saannin jälkeen heipat, hän hyppää possensa kanssa linja-autoon ja me autonvuokraustiskille. Kiesi alle ja huristellaan omaan majapaikkaan, joka on noin puolen tunnin päässä siitä mihin Samski menee. Ja hei, ollaan sentään samassa maassa! Kuulostaa ehkä karulta, mutta on meillä vakaa aikomus tavata iltaisin dinnerillä, vaikka sitten puolessa välissä matkaa. Tosin realisti kun olen, sen toteutuminen on kyllä enemmän haave maailmassa kuin reaalielämässä. Ei tartte kuin ympätä miehen 4-5 treeniä päivässä sekä mun ja Baban rytmi. Mistä löytyy “laatuaika”? :)

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva