Kuinka helposti hylkään lapseni

Miten mä voin näin tehdä? ”Hylkäät oman lapsesi”. Ei voi olla totta. Taas tätä samaa mantraa. Mä en ymmärrä mistä jotkut ihmiset ammentaa tämän arkiajattelun, mutta mielestäni ei ole lapsen hylkäämistä jos hän jää isälleen tai edes mummolleen hoitoon.

Mä en aina edes jaksa lukea ihmisten kommentteja, mutta jotkut kun pomppaa silmille niin kyllä siinä sappi kiehuu. Mutta tiedättekö mitä? Mä jätin mun tyttöni oikein hyvillä mielin iskänsä kanssa ja lomailin täysin rinnoin keskimmäiseni kanssa. En potenut kertaakaan huonoa omaatuntoa, vaikka tottakai raastava ikävä on neitiä. Tai no, neitejä. Mutta mä myös osasin koko viikon keskittyä täysillä 13 vuotiaan kanssa puuhasteluun, jota ei 4 vuotiaan itkupotkuraivarit tai nukkuma-ajat sävyttäneet. Meillä oli uskomattoman upea loma. Ja isillä ja tytöllä on ollut erittäin hauskaa Barbie-leikeissään ja ulkoluissaan. Olin niin ylpeä kun minulta kysyttiin ”pärjääkö lapsi isänsä kanssa?” Oi kuule. Kyllä pärjää. On aina pärjänneet ja ihan ilman minulta saatuja käyttöohjeita. Hiukset saattaa olla harjaamatta ja takkamakkaraa syövät iltapalaksi, mut mitä sitten? Hampaat ja pylly on pesty ja aina on puhtaat vaatteet päiväkotiin. Kaksinhan me hänet tänne saatettiin ja yhdessä hänet kasvatamme. Ja olipa ihana huomata ulkomailla sekin, että on niitä muitakin eri porukalla reissaajia. Brittinaisen kaksoset olivat erikseen isä tyttären kanssa ja äiti poikansa kanssa. Dynamiikka muuttuu ja kiva että meitä outolintuja on enemmänkin.

Seuraavaks mä “hylkään” pari muuta ja suuntaan nuorimmaiseni kanssa Aurinkorannikolle. Aion myös siitä nauttia hänen kanssaan täysin rinnoin.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva