Päämäärä – Ylioppilas

Mä oon ylpeä ylioppilas. Musta on ihanaa laittaa valkolakki vappuna päähän, ja pärtsäillä kaupungilla. Omat kirjotukset mulla oli vuonna 2000. Muistan vielä, kun jouduin istumaan ruotsia kirjottaessani kottikärryn renkaan päällä, nimittäin esikoiseni oli syntynyt kaksi päivää aiemmin.

Nyt, 18 vuotta myöhemmin, mun esikoiseni on kirjoittamassa. Eri aineet tosin, mutta sama periaate. Mulle oli älyttömän tärkeää että mun lapset menee lukioon. Mielestäni lapsi ei ole vielä 15 vuotiaana valmis päättämään mitä haluaa tehdä koko loppuelämänsä, ja lukiossa saa sen pari vuotta lisäaikaa miettiä että mitä se on mitä sitten haluaa tehdä. Toki onhan niitäkin nuoria jotka tietävät pienestä asti haluavansa vaikkapa kokiksi, ja on hienoa että heillekin on vaihtoehto, jos ei se koulunpenkillä istuminen oo itselle suunmyötäistä.

Mun äiti on samanlainen kuin mä, äärettömän päättäväinen. Hän sanoi omille vanhemmilleen aikanaan että lopettaa lukion heti jos pääsee kosmetologikouluun. Äiti pääsi kun pääsikin Lahteen kosmetologikouluun, ja lukio jäi sitten ääntä nopeammin. Kuitenkin aikuisiällä äitiä alkoi kaduttaa että lukio oli jäänyt kesken, ja päätti käydä aikuislukiota. Äiti kirjoitti ylioppilaaksi 42 vuotiaana, yksinhuoltaja-äitinä ja töissäkäyvänä. Mun mielestä ihan uskomaton suoritus.

Meillä täällä Suomessa on ihan uskomaton koulujärjestelmä, ja upeat mahdollisuudet kouluttautua juuri sille alalle mille haluaa. Ainoa mistä jatkokoulutuksessa joutuu maksaa on suurinpiirtein oppikirjat. Oon äärettömän kiitollinen että mun tytöt saa kasvaa maassa jossa koulutus on helposti ja tasa-arvoisesti saatavilla. Ja jos hyvin käy meillä juhlitaan vuoden sisään jälleen yhtä ylioppilasta

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*