Miss Suomi 2018 – miks just hän?

Eilen kruunattiin uusi Miss Suomi vuosimallia 2018. Sain kunnian toimia arvovaltaisena tuomariston jäsenenä ja sitä voi kutsua eräällä tavalla itselleni unelmien täyttymykseksi. Ai miksi? No pienenä tyttönä seurasin silmä kovana missikisoja, siinä oli sellaista kaukaista glamouria, jota sai huokaillen ihailla. Itse en koskaan kokenut olevani ”missiainesta”, puhtaasti jo pituuden, ruumiinrakenteen sekä rehellisesti sanottuna, asenteen vuoksi. Mä kuitenkin muistan hyppineeni riemusta kun ”minunlainen” voitti missikisat ja olin silloin 16 vuotias. Lola Odusoga kruunattiin ja se teki tämän mulattitytön itsetunnolle ihmeitä. Tähän päivään asti pidän Lolaa yhtenä maamme kauneimmista naisista ja loistavana esimerkkinä koko uransa ajan vahvasta, päämäärätietoisesta naisesta, joka voi olla yhtä aikaa vahvasti urheilumaailmassa kiinni, kuin viimeisen päälle laitettuna mallina. Pidän myös hänen asenteestaan mitä julkisuus on antanut ymmärtää, vaikka itse en ole koskaan häntä tavannutkaan.

Eilisessä tuomaristossa istui kanssani upeista upein Jonna Ziprus. Hän on Miss Suomi vuosimallia 1998. Jotenkin surrealistista, koska hän on mielestäni taas yksi kautta aikojen upeimmista misseistä. Vitsi mitkä silmät voikaan jollain olla! Eilenkin mä en vaan saanut ajoittain katsettani irti niistä, niin mielettömät ne oli. Hänen luonteestaan puhumattakaan. Pitkästä aikaa tapasi erittäin sydämellisen ihmisen, joka kyllä kosketti arvoillaan.

Meitä oli tuomaristossa myös valokuvaaja Nadi Hammouda, Hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg, sekä Uutistuottaja Katja Lintunen. Nyt on hyvä sitten tässä perustella miksi minä koin olevani sopiva tuomari. Ensinnäkin mä koen Miss Suomen olevan paljon muutakin kuin ”just a pretty face”. Enpä ole koskaan nähnyt kisoissa olevan ihmistä, joka ei olisi katsetta kestänyt, joten se kauneus on ikään kuin itsestäänselvyys näissä finaaleissa. Siksipä mä lähdin tuomaroimaan rekry-periaatteella, eli työhaastattelun omaisesti. Tässä Sunneva Kantolan luotsaamassa kisassa on älyttömän tiivis ja hieno tukiverkosto ja iso organisaatio, joka on tehnyt ja tekee missien taustoissa hurjan määrän duunia. Mutta. Ei siihen voi nojata kuten pentu emoonsa enää, vaan on saatava siivet alleen. Ja minulle isossa rolissa oli palo ja draivi sekä tekemisen meininki. Siksi tämä kolmikko mielestäni ansaitsi täydellisesti sijoituksensa. Ja ei. Minun ääneni ei ratkaissut vaan tässä mentiin äänestysperiaatteella, ja voin kertoa, että olin niiiiiiin onnellinen, että tuomariystäväni olivat samaa mieltä.

Luin aamulla toimittaja Noora Hapulin kirjoitusta Alinan saamasta somevihasta, ja enempää en voisi olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Me emme kaipaa anteeksipyytelevää tai ujoa missiä. Nykymaailma tarvitsee missin, joka pystyy kohtaamaan kaikki mahdolliset upeat aallonharjat ja kurjat pohjamudat sortumatta ja särkymättä, sillä sitä kaikkea on varmasti luvassa. Tarvitsemme sellaisen missin, jonka pärjäämisestä ei tarvitse olla huolissaan.” Onnea Miss Suomi 2018, Alina Voronkova.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva