Suurinta tuskaa on luopua

Eilen mä koin suurinta tuskaa mitä hetkeen olen joutunut kokemaan. Mä jouduin tekemään päätöksen, että päästänkö mä mun pienen juuri 7-vuotta täyttävän koirani tuskistaan vai seuraanko sen kärsimystä vierestä. Bella katseli surullisilla silmillä,  aivan kuin anellen meitä kaikkia perheenjäseniä ”päästäkää mut tuskistani, mä rakastan teitä.” Näin mä sen ainakin koin näkeväni.

Bella, tai oikeammin Bella Luna, on tullut meidän perheeseen jo vuonna 2011. Mun esikoinen oli koirakuumeinen ja meille tarjoutui tilaisuus antaa koti niin kutsutulle “box dogille”. “Box dog” tarkoitti, joka Jenkeissä asuessamme opittiin, koiria jotka oli jalostettu, mutta ei kelvanneita. Eli esimerkiksi Bellakin oli kaiketi chihuahua, mutta ei tarpeeksi sievä tai pieni laukkuun. Bella, kuin tuhannet muut kelpaamattomat koirat, olisi hävitetty ”jämät laitetaan laatikkoon ja viskataan tielle, jotta autot ajavat pentujen yli”-tyylillä. Säästetään kuluissa vissiin. Mun mielestä se oli ihan järkyttävää ja näin Bella löysi tiensä meille. Esikoiseni Jasmin nimesi koiran silloisen lempi elokuvansa Twilightin mukaan.

Bella koki melkoisia mutkia jo ihan pikkuisena pentuna. Se nielaisi vahingossa lattialle jääneen korvanapin lankoineen ja ensimmäinen menettämisen pelko oli muutama viikko meille kotiutuessa. Jenkeissä ei myöskään hoideta sen enempää eläimiä kuin ihmisiäkään ilman joko vakuutuksia tai kylmää käteistä, joten siinä kohtaa mun äiti joutui lähettämään rahaa hurjiin kuluihin. Tosin en mä tiedä oliko äidin mielestä se joutumista, hän lähinnä oli sitä mieltä, että kaikki tehdään, jotta pienen elämä säästyy. Tästä alkoi mun äidin ja Bellan yhteinen matka, vaikka koskaan eivät olleet tavanneetkaan.

Meillä oli muutto Suomeen edessä ja Bella piti valmistaa rokottein, siruin ja toinen toistaan hassuimmin hilavitkuttimin. Se ei ollut halpaa puuhaa sekään, joten Sampo nimesi Bellan lopulta ”maailman kalleimmaksi paperittomaksi chihuksi.” Kyllä siihen koiraan oli jokunen tonni uponnut. Suomeen päästyämme äidillä ja Bellalla oli heti yhteys. Näistä kahdesta muodostui kaksikko ja Bella oli kuin laumanjohtaja äidin luona. Ei mennyt kauaa kun BellaBessunen muutti kokonaan äidille. Siitä tuli mun äidin paras ystävä. Paras ystävä, joka oli siinä silloinkin, kun mun pikkuveli muutti kotoa kolmisen vuotta sitten. Bella oli aina mukana.

Bella oli erittäin terve ja hyvä vointinen. Polvi petti ja leikkaus tehtiin joku vuosi sitten, mutta niin se vain parani ja oli kuin nuoret likat harmaantumista lukuun ottamatta. Torstai-iltana kaikki muuttui. Käytiin eläinlääkärissä, jossa todettiin valeraskaus ja mahdollinen niskajumi nisien mahdottomasta imemisestä. Bella sai kipulääkettä ja reseptin relaksanttiin. Lauantaina jalat ei pitäneet ja vietiin päivystykseen. Bellalla todettiin yliannostus. Ei siksi, että olisi saanut väärän annoksen vaan siksi ettei Bellan maksa kuulemma pysty hajottamaan sitä. Ja tätä ei tiedetty. Bella jäi nesteytykseen ja myrkyn poistoon. Sunnuntaina tilanne oli hiukan parempi, mutta jalat eivät enää ottaneet kunnolla alle eikä se pystynyt käymään tarpeillaan eikä syönyt tai juonut. Ilmeisesti hällä oli nopeasti etenevä aivosairaus, jonka todentamiseen olisi voitu tehdä magneettikuvaus, mutta ei juuri muuta. Me emme halunneet pitkittää sen kärsimystä enempää ja maanantaina raasun puolesta tehtiin kovin päätös ikinä.

Kiitos Bella yhteisistä vuosista, olit meille äärettömän rakas.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*