Lappi – ensimmäinen nousu tunturiin

Kuvat by Tinja

Sitä meinaa fyysisesti luovuttaa työpäivien päätteeksi, kun välillä on niin henkisesti loppu. Sehän tarkoittaa selkokielellä sitä, että mulle iskee uskomaton laiskuus enkä jaksa raahautua yleensä ulos tekemään YHTÄÄN mitään vaan haluan jämähtää oman sohvan perimmäiseen koloon. Eipä tarvitse ruudin keksijää tajutakseen, ettei sillä menolla jaksa pian yhtään mitään muutakaan. Mä olen ottanut itseni kuuntelun tässä omaan kalenteriin. Kyllä. Mun on aikataulutettava ”minä aika”, sillä muuten ei tule tehtyä. Ja koska ollaan tytön kanssa nyt ihan kahdestaan, olen täysin riippuvainen Mummosta, joka onneksi päästää aipän toteuttamaan itseään. Siihen hyvänä bonuksena Tunturi Lappi, johon aion tutustua.

Mä sain mun ystävän Tinjan mukaan tunturiin. Olen nyt enempi ja vähempi täällä Lapissa kulkenut 8 vuotta, enkä kertaakaan tunturissa. Jos nyt ei gondolilla nousuja lasketa. Ja tähän settiin mä en niitä laske.

Mulle tekee tiukkaa mennä porukassa jonkun kanssa, joka haluaa ”hiihtää” hirveetä kyytiä ja pelkkä stressi tulee jo seurasta. Siksi mä usein teen asiat yksin, mutta kun tulee luontoon ja siellä oleskeluun, mulla ei ole hajuakaan mitä tehdä, niin sain ”asiantuntijan” mukaan. Hän on hostelli-yrittäjä, ja on nyt samassa veneessä tässä ”itselle aikaa” kampanjassa, joten en olis parempaa seuraa voinut saada. Tinjan kanssa oli mahdollisuus pysähtyä, nauttia, somettaa, höpöttää ja istua. Olinpa minä luovuttamassakin yhteen väliin, niin saipa hän myös mut vedettyä jatkamaan. Ei oo vaan persevälle ja reitevälle huonokuntoiselle mitään kovin iisiä. Puuskuttaen ylös ja lonkankoukistajat huusi hoosianna alan tulossa.

Mä en voi teille kuvailla sitä olotilaa mikä minut valtasi, kun huipulle pääsin. En voinut mitään muuta sanoa kuin ”Mä olen onnellinen juuri nyt.” Uskon sen olevan kombinaatio itsensä ylittämistä, liikkumista ja luonnon kanssa yhteyden löytämistä. Tunsi olevani voimissani, ja tuntui siltä, että sain aidosti tyhjentää sen pääkopan kaikista negatiivisista asioista päivän tai menneen jäljiltä. Huokasin kaiken paskan tunturiin. Mikä ihaninta, niin juuri tuo hetki määritti minulle sen mitä tarkoittaa olla onnellinen. Klisee se on, ettei materia aikaan saa onnea. Onhan se näin. Mutta sen huomaaminen kuinka pieni mitätön osa mä olen jotain niin suurta ja kaunista, sekä ennen kaikkea puhdasta, tyhjensi mun mielen paremmin kuin mikään. Ihana, kaunis Tunturi Lappi.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*