Mulla hajoo pää

Mulla hajoo pää. Mä olen ensimmäistä päivää töissä sitten reissun ja olen jo aimo kasan lapannut sontaa tähän muutamaan tuntiin. Tuntuu ettei mikään suju eikä mikään ole hyvin.  Viikonlopun aikana sattuneet tapahtumat ovat jättäneet mut verille ja tällä hetkellä sen ”ruhjeen ” päällä ei ole edes rupea vaan haava ammottaa edellään orvaskesi näkyvissä. En millään ilveellä odota sinun lukijana ymmärtävän mistä juuri nyt höpisen, enkä ole sitä valmis vielä raottamaankaan, mutta voi elämä miten ihmisen elämä voi yhtäkkiä heittää omasta, kokolailla ihanasta, kuplasta ihan järisyttävään turbiiniin.

Mä mietin tässä istuessani, että pitkästä aikaa olen niin korkeassa umpikujassa. Se umpikuja on sekä korkea, että kapea. Mun mielessä se näyttäytyy tällä hetkellä pimeänä ja mahdottomalta ylittää tai kiivetä. Se saa mun sydämen pamppaileen ja ahdistus on käsin kosketeltava. Mitä mä teen? Mihin mä mä meen? Miten mä hoidan? Kuka auttaa kantamaan?

Yksinäisyys on monessa suhteessa aika hirveä tila. Tällä kertaa en puhu ystävyyksien puutteesta enkä vapaaehtoisesti yksin olemisesta. Puhun siitä, että kun koet kamppailevasi yksin maailmaa vastaan eikä loppujen lopuksi ole yhtä ainuttakaan sielua lähelläsi kuka osaisi jakaa taakkaa. Mitä ihmiset tekevät silloin? Mun ensimmäinen vaisto sanoo, että pakene. Mutta sitten se umpikuja on vastassa. Tässäkö tilanteessa ihmiset luovuttaa? Ja ei, en puhu mistään itsetuhoisuudesta vaan ylipäätään halusta luovuttaa jatkuvan pakertamisen ja ymmärtää sen, että päätä on hakattu seinään monta vuotta eikä se tästä näytä muuksi muuttuvan.

Vaan sitten tulee mun luonne. Mun luonne ei ole luovuttaja. Ei ole koskaan ollut. Tässä kyseisessä mielentilassa kuitenkin pohdin todella vakavasti, onko parempi antaa olla. Että olisiko se sittenkin vaarallisempaa minulle vaan yrittää sellaista mitä en selkeästi hallitse.

Mun unelmamaailmassa minulla olisi ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtävät ja osaavat ratkaista kiperämmätkin tilanteet. Olis aina se ”go to” ihminen. Automaattisesti tietäisi kenen numeron valitsee. Tätä tilannetta vaan ei ratkaistakaan noin vain. Mutta oli miten oli, mulla on minut. Tästäkin mä selviän. Tavalla tai toisella.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*