Viikonloppu Norjassa uusperheen voimin

Tämä mennyt viikonloppu oli jo aikaa sitten päätetty pyhittää vain perheelle. Kerrankin isommalla ei ollut yökyliä tai Sampo ei ollut reissussa enkä minäkään ollut omien tyttöjen kesken Tampereella. Hirmu vaikea ottaa etäisyyttä töihin Ylläksellä ollessa kun kotiovelta töihin on semmoinen 50-60 metriä matkaa. Riippuen jäänkö kassoille vai painunko toimistoon.

Siispä me ajateltiin ottaa maantieteellinen irtiotto ja lähteä Norjaan. Matkaa kokonaiset 411 kilsaa ja maisemat huikeat. Haastetta eniten aiheuttaa lapset ja niiden viihtyminen 5 tunnin ajomatkan aikana. Yllättävää kyllä, pienin alkoi narista vasta viimeisen tunnin aikana. ”Koska ollaan perillä” kajahti ilmoille sen kakskyt kertaa, mutta näköjään hyvin päästiin sen isompia raivareita vetämättä.

Isäntä lähti viemään autoa parkkiin ja minä mun bonuslapseni kanssa kuskattiin laukut ja vaatteet huoneeseen ja kirjaimellisesti revettiin kun vihdoin löytyi oma huone. Tämä ”äitipuoli” kun on varustettu maailman surkeimmalla suuntavaistolla, että olis pitänyt vaan kuunnella sitä 12 vuotiasta ja jättää suunnistus viisaammalle. Mutta eihän ”aikuiset” koskaan erehdy. Eipä!!

Kerran aiemmin ollaan tykästytty täällä pizzapaikkaan nimeltään Peppe´s Pizza. Naivisti ajateltiin iltakävelyllä mennä syömään, mutta se oli täynnä ja muutaman tunnin jonotus. Pienimmän nukkuaika oli mennyt jo parilla tunnilla yli, joten tunnelma alkoi olla suloisen kireä. Jos ei äkkiä saada jotain sapuskaa ja pienin kulkija nukkuun niin tämä perheloma kääntyy siihen malliin että sitä ei terapeutit eikä Sukulat setvi.

Ruokapaikka itsepalvelupolitiikalla löytyi hotellia vastapäätä ja saatiin masut täyteen. Nukkumaan, tai no, makoilemaan ja Baba nukkumaan. Huomenna olisi ohjelmassa sitten kaikkea muuta.

Aamupalan kautta katsomaan hylkeitä. Ihan mieletön paikka! Polaria, merimuseo. Siellä oli uskomattoman paljon nähtävää ja ennen kaikkea erittäin opettavainen. Aika perspektiiviä sai esimerkiksi muovijätteistä ja mitä kaikkea meri meille maapallolla eleleville merkitsee. Pysäyttävää.

Sieltä mentiin paikalliseen Leon Leikkimaahan ja tämä paikka oli niiiiiiin täynnä ettei pöytää tms ollut tarjolla. Lasten keskinäinen kieli on kuitenkin elekieli ja kummasti he saivat toisistaan leikkikavereita vaikka Baba ei ymmärtänyt heidän kieltään eikä he Baban.

Sieltä me suikkastiin Big Sale päiville Jekta Storsenteriin. Koskaan en ollut paikasta kuullut mutta onneksi mun yksi Snapchat seuraaja vinkkas paikasta. Sieltä tarttui mulle ja bonuslapselle mukaan kaikkee pikkukivaa. Kriteerinä oli ettei saa olla mitään turhaa ja mielellään semmoista spessua mikä olisi muistona täältä. Turhuus-kriteeri joutui väistymään koska siellä oli odotettua enemmän kaikkea pikkukivaa.

Hotellille lepuutteleen ja valmistautuminen illalliselle. VIRHE! Täällä on tunnin jälessä aika ja pöytävaraus oli kuudeksi. Eli Suomen aikaa seitsemäksi. Päivän taaplailu ja jännittävyys purkautuu maksi itkuihin illan odotettuun ravintolaan. Lelut oli kynttilässä ottamassa lämpöä, lapsi riisuuntu mekostaan kun oli niin kuuma, huuto kun ei saanut takoa lelua pöytään. Olihan tämä päivä mennytkin liian hyvin.

No lopulta kaikki sai massut täyteen, paitsi Sampo joka kiukutteli sitten koko matkan hotellille kun oli paskin kasvisateria hänen vegehistoriassa. Näinä hetkinä kun makaan tässä kirjoittamassa tätä, kiitän siitä ettei meidän perheen raivarit ole yhtä aikaa. <3

 

P.S. Hei KIIIIIIIIITOS!!! Te annoitte mulle niin paljon ehdokkuusääniä että pääsin kisaan mukaan! Nyt se kisa vasta alkaa, eli jos koet että olisin ansainnut vuoden tulokas tittelin Inspiration Blog Awardseissa niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos vielä käyt heittämässä äänen jos toisenkin eetteriin. 

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*