Influenssa ja ajatukset heikkona hetkenä

Makaan täällä A-influenssan kourissa. Olen ihmetellyt tosi väsynyttä ja heikkoa olotilaa tässä pari päivää, ja koska mun mies sairasti niin ajattelin sen olevan jotain hämärää myötätuntosairastelua. Eilen käytiin kuitenkin lääkärissä ja testattiin molemmilta influenssa. Kappas! Meikäläiseltä löytyi sama tauti, joka sinänsä ei ole ihme, kun samassa sängyssä vierekkäin nukutaan ja päivittäin pussaillaan. Jälkimmäiseen kuittaan että “ONNEX!”

No, täähän on sitten oikein leppoisaa. Keskellä kiireisimmän pääsiäis-sesongin, me ollaan täällä omassa kämpässä eristyksissä ja katsellaan pihan poikki autoja ja ihmisiä. Pääsiäisen jälkeenhän meillä alkaa kaupankäynti hiljalleen rauhoittua ja näillä varoilla me paikataan sitten hiljaiset ajat. ”Väistellään konkurssia”, niin kuin mun mies on aikanaan sanonut.

Törmäsin omaan pari vuotta vanhaan facebook päivitykseen. Se menee kutakuinkin näin: ”Tämä normaali työnteko meillä on siitä jännä, kun se ei ole se 8-16, 9-17 tai edes 13-21… Se on ympärivuorokautista yrittäjän eloa. Hauska välillä vastailla täällä niihin tokaisuihin että ”näkee teitäkin oikeissa töissä” tai ”että kyllä kauppiaalle sataa taas rahaa niin ettei paskalle taivu”. Niinpä. Oikeat työt. Onko oikeita töitä laskea, suunnitella, toteuttaa, maksaa, miettiä, stressata, iloita, onnistua, epäonnistua, lannistua, yrittää uudelleen? Kaikki yhden firman ja lukuisten ihmisten työpaikkojen vuoksi. No semmoisia ”vääriä töitä” tässä tehdään.”

Edelleen olen samalla lailla samoissa mietteissä. Me ollaan kipeinä, mutta valitettavasti meillä ei ole sitä luksusta, että voisimme unohtaa kaiken muun ja ”rauhassa” sairastaa. Vaikka sanotaan, ettei firma kaadu yhteen sotilaaseen, niin saattaapi olla. Mutta sitä riskiä en ole valmis ottamaan vaan ennemmin hoidan täältä sairastuvalta kaikki mahdollisuuksien mukaan. Tietenkin puhelimen jätän pois enkä juurikaan sanaa suustani saa, mutta muuten tänä sähköisenä aikana pyrin hoitamaan kaikki. Onneksi olen älynnyt palkata itseäni lahjakkaampia ihmisiä töihin, joten itse päivittäisestä kaupanhuollosta minulla ei tällä hetkellä ole stressiä minkäänlaista.

Vastuuhan meillä on ja sen ymmärtäminen saa myös täällä sairastuvalla oman näkökannan. Se on jännä juttu sekin. Vastuu on melkoisen painava taakka ja joillekin se ei sovi alkuunkaan. Ei se aina sovi itsellenikään, ja näköjään pari vuotta sitten pohdin ihan samoja asioita vaikkakin terveenä.

Silti mä en vaihtais tätä mihinkään. En tätä vapautta ja mahdollisuutta itse-määrämisestä. Työtaakat vaihtaisin ja sen, että voisin vaan sairastaa Netflixin äärellä. Mutta kun laittaa punnukset kahteen koriin niin mielelläni työllistän muita ja kannan vastuun, koska se tarkoittaa, että kukaan ei määritä milloin tai mitäkin minä teen ajallani. Siinä oppii priorisoimaan ja olen kiitollinen, että voin pitää lasteni kanssa vapaita just silloin kun mua huvittaa.

 

P.S. Hei KIIIIIIIIITOS!!! Kiitos KAIKISTA äänistä!! Nyt se kisa on käynnissä ja muutamana päivänä kerkiää vielä äänestää, eli jos koet että olisin ansainnut vuoden tulokas tittelin Inspiration Blog Awardseissa niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos vielä käyt heittämässä äänen jos toisenkin eetteriin. 

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva