Lapseni kysymys pysäyttää miettimään

Mun lapseni Jade kysyi tänään lounastauolla että ”Äiti, mitä on sun työn plussat ja miinukset?” Jaa-a… Nyt heitti aika pahan. Oon aina kuvitellut et mullois selkeänä mielessä miksi teen mitä teen, mutta viimeaikoina on hiukan alkanut kyseenalaistamaan niin elämän tarkoitusta kuin sen lyhykäisyyttä.

Täällä Äkäslompolossa ollaan tällä hetkellä. Joulua viettämässä olleet turistit vaihtuvat Uutta Vuotta vastaanottaviin turisteihin. Myymälä on pinkeänä ihmisistä ja päässä hakkaa jatkuva huoli että kun vain nyt tavaraa riittäisi. Yksinkertaisuudessaanhan sitä kaupan alaa tuntematon miettii että ”sole poka mikhään kun tilata vain”, mutta näin toimitusjohtajan näkövinkkelistä pitää mittoa tilattu tavara oletettuun menekkiin jottei synny liikaa hävikkiä. Oikein näppärää matikkaa, mutta valitettavasti näillä leveysasteilla ja väkimäärä vaihteluilla, yhtä faktuaalista tietoa olisi laskea kuinka helpolla meikäläisen lotossa voiton mahdollisuudet ovat. Kristallipallo helpottaisi kyllä meidän duunia täällä hurjan paljon.

Myöskin täällä kohtaan päivittäin oman elämänsä koomikoita. ”Kyllä nyt kauppiasta hymyilyttää kun kassa kilisee!” Jo vain hymyilyttää. Sillä me sitten paikotaan toukokuussa kun asiakkaissa ei ole edes paikallisia kun suurin osa yrittäjistä iskee lapun luukulle ja lähtee kesälomaa viettämään kun sesonki on painettu.

Mä vietin omasta kesälomastani viikon äidin kanssa tuossa alkutalvesta ja ensi viikon lopulla vietän kahden vanhimman kanssa kaksipäiväisen autoreissun. Sit viikko duunia ja loppu kaksi viikkoa vietetään tammikuun puolesta välistä tuolla toisessa kotimaassa mieheni kanssa kahdestaan. Tulee kyllä tarpeeseen ainakin mun puolisolle joka on ilman kesälomaa tai muita erityisiä vapaita painanut kohta puolivuotta putkeen. Ja se alkaa näkymään. Unettomuutta, ahdistuneisuutta ja riittämättömyyttä. Siinä hänen päällimmäiset fiilikset tällä hetkellä. Ja siinä se vastaus tuli Jaden esittämään kysymykseen. Negatiivisinta on ehdottomasti oman miehen kanssa työskentely. Siinä ei pääse pakoon rooleja eikä voi karata toisen olotiloja. En minä hänen eikä hän minun. Positiivisemmankin puolen löysin tässä samassa. No se oman miehen kanssa työskentely. Ei tarvitse selittää toiselle miksi jokin asia tuntuu hyvältä tai pahalta, sen toinen vaan tietää. Ja tiiminä tässä painetaan. Ei mulla olisi missään muualla tällaista vapautta olla lasten kanssa ja samalla kokea mielettömiä asioita. Siitä kuuluu kiitos mun puolisolle. Perheenä tässä painetaan. Tälläkin hetkellä molemmat lapseni viettää lomaansa töissä. Toinen maitokaapissa ja toinen hyllyttämässä, molemmat omasta halustaan.

Vaihtaisinko jonkun kanssa paikkaa toviksi? Varmasti. Ajaisiko routa porsaan kotiin? 100% varmuudella. Tällä hetkellä on matalapaine, mutta eipä se ole meitä ennenkään kaatanut.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*