Ystävä jota en voi menettää

Odotan Uutta Vuotta kuin kuuta nousevaa. Ihan siis sitä aattoa. Mun paras ystävä perheineen saapuu tänne Ylläkselle niinkuin ovat vissiin kaikki vuodet tehneet kun olen kahta kotia asuttanut. Voisipa tätä siis perinteeksi jopa kutsua.

Mun paras ystävä on nimeltään Reetta. Samaa vuosimallia kuin minä, eli kasikymppinen :) Me ollaan oltu parhaita ystäviä ammattikorkeakoulun tokalta saakka. Muistan elävästi kun semmonen virkeä metrin mittainen punapää kysyy ”onks matikantunti täällä?” No eipä ollu. Molemmat oli lintsannu edelliseltä ja näin ollen oli jäänyt tietämättä että nämä tunnit on peruttu. Eipä siinä, kaks moottoriturpaa yhteen ja ei siinä paljon muuta tarvittu. Yllättävän paljon yhteistä siinä meillä oli. Molempien äidit olivat Mäntästä kotoisin ja näin pikkunen paikka niin tunsihan ne toisensa. Tai oikeastaan Reetan äiti ja mun eno. Meikän eno on vissiin muinoin ollut kuumaa kamaa :) Muusikonrenttu ja silleen.

Isoin yhdistävä tekijä meidän ystävyydessä on samat elämänarvot. Reetalla on synnynnäinen sydänvika. Ikinä en muista sitä kysymättä, virallista termiä siis. Joku TGA, VSD. Senning leikkaus ja kaikki mahdolliset komplikaatiot. 7 vuotiaana asennettu tekoläppä. Tahdistin. Mitä kaikkee…

Hän on ollut elämänsä aikana lukuisia kertoja sairaalahoidossa eikä ensimmäistä kertaa ikinä tarvinnut selittää millaista oli kasvaa vaikeasti vammaisen veljen siskona kun menettämisen pelko on jatkuvasti läsnä.

Tää nainen on täyttä kultaa. En voi korostaa niitä kertoja kun on tuntunut että maailma hajoaa niin Reetta on aina siinä. On mulla hyvät ajat tai huonot. Me ollaan koettu niin valtavasti yhdessä ja hän on mulle yksi tärkeimmistä ihmisistä. 2006 oli lähellä etten häntä sydänpysähdyksen vuoksi menettänyt… En pysty sitä muistelemaan koska se oli niin lähellä.

Kun mun pikkuveli joutui tehohoitoon mun ollessa työmatkalla ja äidin ollessa ansaitulla omaishoitajavapaallaan Jenkeissä, niin puolessa tunnissa paikalla oli Reetta. Ja niin pitkään oli että me kukin vuorollaan päästiin pois ja Ipon luo. Kun hoitajat jättivät lautasen vaikeasti monivammaisen eteen ja ihmetteli ”miksei syö” niin Reetta on siellä huutamassa ”Koska hän ei osaa!!! Hän on vaikeasti kehitysvammainen ja täysin autettavissa!!!”

Reetta on mun kolmen lapseni kummitäti. Puhtaasti siitä syystä että hän on maailman paras kummitäti. Jos mulle kävis jotain niin siinä olisi paras äiti-malli mun lapsille.

Hulluinta koko ihmisessä on se että hän elää täysillä. Matkustaa useita kertoja vuodessa, välillä yksin, välillä miehensä kans ja välillä mun kans. Menee karseimpiin laitteisiin huvipuistoissa ja nauraa vellihousuille.

Mun paras ystävä on mun kivi. Tämäkin vuosi 2018 me vastaanotetaan yhdessä. Niinkuin iso läjä elämän karikoita vuodesta 2001.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva