Lomatavoitteet, jotka meni pieleen

Täällä ollaan parhaillaan matkalla kohti kotia, tarkalleen ottaen Mykonoksen kentällä. Nämä hetket matkustaessa on kyllä hyvää aikaa raapustella ajatuksia tekstin muotoon. Niinhän tein tänne tultaessakin.

Tästä on nyt tarkalleen ottaen viikko, kun lähdin reissun päälle. Silloin koneen tällä puolen istui aikalailla eri mentaliteetilla varustettu likka. Silloin moni asia ahdisti, olin todella stressaantunut ja väsynyt. Nyt noista tunnetiloista ei ole enää piiruakaan jäljellä, ne ovat vain kaukainen muisto. 

En muista koska olisin viimeksi ollut näin rentoutunut. Mä siis rehellisyyden nimissä purskahdin itkuun yksi aamu aamiaisen jälkeen, kun tajusin, että mua ei stressaa, mun päätä ei särje tai ylipäänsä mihinkään koske ja olen taas alkanut kiinnittää huomiota ympäristöön ja kaikkiin kauniisiin pieniin asioihin. Aamiaisellakin jäin tuijottamaan erästä kasvia ja mietin kuinka kaunis se on jokaista täydellisesti hioutunutta yksityiskohtaa myöden. Täytyin kiitollisuudesta ja onnesta.

On ollut niin ihanaa huomata, että normaalit energiatasoni ovat myös palautuneet. Siinä missä normaalisti kotonakin hypähtelen ja tanssin pisteestä A pisteeseen B, oli viime aikoina muistuttanut lähinnä norsumaista rynnimistä kaiken häsellyksen ja kiireen keskellä mukamas mahdollisimman tehokkaasti. Totuushan on se, että väsyneenä ja liian stressaantuneena tehokkuus tekemisestä on kaukana!

Mun loma oli ihan täydellisen palauttava. Se oli hyvin erilainen loma, kuin millä olen koskaan ollut. En nimittäin poistunut hotellin alueelta MIHINKÄÄN! Siis koko viikon vaan makasin, kuuntelin musiikkia, nukuin, luin ja treenasin. Pari kertaa kävin spassa ottamassa ihania hipsuttelu-hoitoja ja sen jälkeen jatkoin taas makaamista. Ja mikä oli kaikista oudoin havainto itsessäni oli se, että mä en edes tylsistynyt! Olisin lyönyt vaikka pääni pantiksi, että jos todellakin olen paikoillani 7 päivää, hyppisin viimeistään kolmantena päivänä seinille. Toisin kävi. Ensi kerralla uskaltaakin sitten vissiin varata 10 päivää lomaa varten :D

 

Tavoitteeni oli pysyä täydellisesti erossa työasioista ja tylsistyttää itseni. Kummassakaan en onnistunut 100 prosenttisesti, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin. Tavoitteenani oli myös saada omat energiat takaisin ja siinä kyllä onnistuin. Mä huomasin pysähtymisen aikana, miten monesta asiasta olen kiitollinen. Kaikista mun läheisistä, terveydestä, työstä ja ihan ylipäänsä elämän lahjasta. Kun pysähdyin, aloin kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöön. Mitä kaikkea kaunista ympärilläni oikeasti on. Tulin todella onnelliseksi ihan pienen pienistäkin jutuista, kuten edellä mainituista kukkasista. Pienet asiat on kuitenkin päivän päätteeksi ne, mitkä oikeasti merkitsee.

Mun loma oli siis kertakaikkisen onnistunut. Olen levännyt ja palautunut, ehtinyt kelaamaan elämää ja omia kuulumisia. Miten mulla ihan oikeesti menee. Olen myös miettinyt tulevaisuutta, mihin suuntaan haluan mennä. Luulen että mulla alkaa homma hahmottua aika kivasti. Harmi että arjessa on usein liian hektistä, että tulisi mietittyä tällaisia. 

Hetken päästä hyppään koneeseen ja matka kotiin voi alkaa. Tässä ei kauaa ehdi kotona homehtua, nimittäin mulla alkaa aamulla jo parin päivän kuvaukset. Mutta minäpä olen enemmän kuin valmis! Dear Arki BRINNG IT ON!