Milloin asioista tehtiin niin vaikeita?

Muistan kun pienenä tyttönä juoksentelin pihalla ja yritin saada palloa kiinni kun iskä heitteli sitä. Milloin oli pesisräpylä kädessä ja jalkapallo jalassa, milloin lippa silmillä kengännauhat auki. Tästä vielä vähän isompanakin tyttönä lähdettiin kavereiden kanssa ulos pelaamaan kurppaa, kerättiin joukkue kasaan ja lähdettiin pelaamaan jalkkista, korista, pesistä tai oikeastaan ihan mitä vaan. Kaikilla oli hauskaa ja kaikki liikkuivat vähän huomaamattaan.

Sitten liikuntaan alkoi tulla jos jonkin näköistä vempelettä mukaan. On tietenkin ihan sairaan mielenkiintoista, että nykyään on niin kattavat mahdollisuudet seurata vaikkapa omaa palautumistaan ja treenien tuloksia, mutta sen ei pitäisi olla mikään edellytys liikunnan aloittamiseen. Tuntuu, että kynnys aloittaa liikunta on jo itsessään korkea, mutta sitten kun pitäisi vielä olla älyvaatteet, älykellot, älysormukset ja kengät, jotka mittaavat askeltiheyttäsi samalla kun päivität puhelimesi uuteen appiin ruokapäiväkirjaa.

Käytän itse jonkin verran erilaisia apuvälineitä tarkastellakseni urheilusuorituksiani ja erityisesti palautumista. Joskus enemmän ja joskus saatan unohtaa niiden olemassaolon kuukausiksi. Mikään treenini ei perustu siihen, että haluaisin saada siitä kaiken datan talteen, enhän minä ole huippu-urheilja, enkä sellaiseksi ole enää tähtäämässäkään. Totta kai kisa-aikoina tuli paneuduttua näihin tavallista sunnuntailenkkeilijää tarkemmin, mutta silloin treenini ovatkin olleet päämäärätietoisempaa tekemistä kohti kisalavoja.

Uskon itse vahvasti siihen, että hyvinvointi ja terveellinen ELÄMÄNTAPA lähtee liikunnan ilosta. Olen tätä toitottanut varmaan enemmän kun kukaan jaksaa kuunnella, mutta kun mä vaan uskon siihen ihan täysin. Tämä tuli taas todistettua eilen hyvinkin pienellä teolla. Olimme Selviytyjät kolmikkona Vehviläisen Kimmon ja Kaulasen Sampon kanssa Kaikki vastaan 1 -ohjelmassa, jossa meidän tehtävänämme oli heitellä märkiä pesusieniä ketjussa mahdollisimman nopeasti ja kuljettaa vettä huoneen päästä päähän minuutin ajan. Tehtävä oli aivan sairaan hauska ja siihen keskittyi ihan kympillä. Vasta minuutin jälkeen huomasimme kaikki, että tässähän ihan hengästyi! Olimme saaneet sykkeet ylös “ilman rehkimistä”. Saman efektin itselleni tarjoilee mm. tanssi. Siinä unohtaa ihan kokonaan, että on lähtenyt liikkumaan, koska sehän “on vain hauskanpitoa”. Ja kas, tunnin jälkeen huomaat olevasi litimärkänä hiestä!

Oikeastaan koko jutun pointti mulla tässä on se, että ihan sama mitä se liikunta on, niin tärkeintä olisi se, että se on hauskaa. Ei sen aina tarvitse olla “vakavasti otettava laji”, vaan se voi olla vaikka leikkimielistä kisailua mökillä ämpäreiden ja pesusienien kanssa. Lisäksi se on ihan super-hauskaa touhuamista yhdessä ystävien tai vaikka koko perheen voimin. Siihen ei myöskään aina tarvita juuri “oikeanlaisia” viimeisen päälle olevia älylaitteita tai -vaatteita, vaikka toki niistäkin voi saada motivaatiota ja inspiraatiota, mikä on sekin ihan mahtavaa! Jokaiselle jotakin.

Aloittaminen on aina se vaikein osuus. Ja hyvin usein meillä monilla se aloittaminen alkaa aina juurikin näin kesän jäljiltä, kun on ollut jos jonkin näköistä kissanristiäistä ja lomaohjelmaa. Niin se oli mullakin taas työn ja tuskan takana, mutta nyt kun olen päässyt rytmiin, niin olo on energisoitunut todella nopeasti, ihan jo parin viikon rutiineihin totuttelun jälkeen.

Laitoin Tone Up With Janni -valmennuksen eilen aleen. Kyseessä on 8-viikon valmennus, joka tähtää terveellisiin elämäntapoihin ja jonka avulla voi kiinteytyä turvallisesti. Kyseessä ei siis ole mikään kitudieetti, jossa laihdutetaan 10 kiloa viikossa ja valmennuksen lopettamisen jälkeen kaikki tulee tuplana takaisin, vaan sillä pyritään saamaan hyvä ja energinen olo, kiinteämpi ulkokuori tulee sivutuotteena. Valmennuksessa on valittavana 3 erilaista ruokavaliota: tavallinen, maidoton ja gluteeniton tai vegaaninen. Valmennukseen pääset tutustumaan täältä.  Alennus on voimassa vielä huomisen.

Ihanaa ja energistä alkanutta viikkoa kaikille! <3