Ovatko täydelliset pakarat avain onneen?

Sanotaan usein, että positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Sama pätee myös toisin päin esimerkiksi negatiivisuuden kanssa. Sen huomaa hyvin nopeasti, jos ihminen on jommassa kummassa ”kehässä”. Kun on ympäröinyt itsensä positiivisilla ihmisillä, sitä jotenkin saa itsekin hirveästi positiivista energiaa itselleen ja parhaassa tapauksessa vielä inspiroituukin kaupan päällisiksi. Kun taas viettää aikaa negatiivisessa energiassa ja ilmapiirissä, alkaa helposti itsekin luisua huonoon fiilikseen. Ei siis turhaa sanota, että seura tekee kaltaisekseen.

Olen monesti miettinyt, että kuinka helposti ja huomaamattakin sitä saattaa ajatutua negatiivisuuden kehään, jos sille antaa pikkurillin. Erityisen usein siihen syyllistyy silloin, kun on tyytymätön johonkin osa-alueeseen tai asiaan omassa elämässään. Silloin tuntuu, että juuri nämä asiat ovat KAIKILLA muilla paremmin ja niihin törmää jatkuvasti katukuvassa ja verkossa.

Olen joskus kipuillut oman kehonkuvani kanssa. Ensin olen vetänyt itseni kisakireäksi niin että jokainen lihassäie ja vatsapalikka paistaa ja kisojen jälkeen vääjäämättä saanut painoa lisää, kuten normaalistikin kuuluu tapahtua. Silloin muutokset kehossa tapahtuivat kuitenkin niin nopeasti, että pää ei yksinkertaisesti pysynyt mukana. Syntyi tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan, joka ruokki valtavat määrät negatiivista energiaa ja epävarmuutta jokapäiväiseen elämään.

Muistan kun minua alkoi helposti ärsyttää esimerkiksi instagramin toinen toistaan timmimmät fitness-mimmit, jotka pompsahtivat eteeni jokaisessa kuvassa, salilla, kaupassa, kirjastossa ja elokuvissa. Tai niin ainakin luulin. Todellisuudessa se oli kuitenkin vain oma pääkoppani, joka teki minulle jekkuja. Tuntuu että katseeni oikein erikseen spottasi kaikki mahdolliset sporttiset naisvartalot, jotka kaikki olivat mielestäni parempia kuin omani. 

Kehonkuvani oli pahasti pielessä ja syntyi toisinaan jopa inho omaa vartaloa kohtaan. Niin kauan kun pääni ei ollut tyytyväinen ulkokuoreeni, en oikein osannut iloita mistään saavutuksesta tai hyvin vedetystä treenistä. Ärsytyskynnys muita kohtaan oli ihan tapissaan omista epävarmuuksistani johtuen. Mikään muuhan noissa tyypeissä ei siis ärsyttänyt, vaan ainoastaan ne jutut, mihin olin itsessäni tyytymätön. Tämä ruokki negatiivisuutta myös elämän muihin osa-alueisiin, josta syntyi noidan kehä. Sama pätee muissakin asioissa, ei pelkästään ulkonäössä.

Sittemmin olen opetellut ajattelutavan, että jos joku muu on hyvä jossain, on tiukemmassa kunnossa, menestyy tai pärjää muuten vain, se ei ole minulta mistään pois. Se ei vaikuta minun elämääni ja omaan onnellisuuteeni millään tavalla. Se mikä vaikuttaa omaan mielialaani ja onnellisuuteni on vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Vain minä olen vastuussa omasta onnestani.

Olen joutunut opettelemaan monen mutkan kautta myös sen, että kireät vatsalihakset ja täydelliset pakarat eivät tee onnelliseksi. Onni lähtee jostain ihan muualta kuin kyykkytangon alta, vaikka toki sekin lisää hyvinvointia. Minulle onni tulee ihmisistä ympärilläni, jotka jakavat positiivisuuden kehän kanssani. Onni tulee myös terveydestä ja mahdollisuuksista toteuttaa itseään. Onni on sitä, että osaa nauttia arjesta ja jokaisten päivien pienistä iloista. 

Mä olen tällä hetkellä todella onnellinen. Toivottavasti säkin olet. <3 

Kuvat: Mari Hakanen Photography