Epätoivo

Pieni ahdistuksen poikanen meinaa ottaa minusta otteen, kun nostan katseeni läppäristä ylös. Olen saanut tavarani fyysisesti siirrettyä uuteen osoitteeseen, mutta koko kämppä on ihan pommin jäljiltä. Muuttolaatikot on onneksi purettu ja viety jo poiskin jaloista pyörimästä, mutta tavarat on ihan hujan hajan ja tsiljoona Ikean kassia pyörii jaloissa niin isosti, että kämppä muistuttaa lähinnä isoa agility -rataa.

Tässä suhteellisen malttamattomana tyyppinä kun kaiken pitäisi tapahtua just nyt ja mielellään jo eilen, alkavat kassivuoret käymään hermon päälle. Vaikka tietenkin kaikki tapahtuu vähän kerrassaan ja tavarat löytävät ajan kanssa paikkansa, niin olis kyllä kiva jos ne olisi jo kaikki omilla paikoillansa kaapeissa.

Ihan melkein naurattaa, kun muutin juurikin sen takia, että saan itselleni hyvän ja ergonomisen työskentelypisteen ja ihan oman työhuoneen, niin tällä hetkellä mä kirjoitan olohuoneen sohvalla läppäri sylissä pimeässä tätä postausta, koska tulevassa työhuoneessa on sellainen lasti tavaraa, että sinne ei tällä hetkellä ilman kaivuria pääse tunkeutumaan.

Uusi koti on onneksi tosi ihana. Se täytti kaikki odotukset, ehkä jopa ylitti ne. En tosiaan ollut kämppää nähnytkään ennen viime perjantaita, kun sain avaimet. Myös uudet naapurit vaikuttavat aivan huipuilta tyypeiltä näin lyhyellä tutustumisella. Vaikka muuttaaminen onkin semi-fyysistä ja kuluttavaa puuhaa (lue: inhoan muuttamista), niin kyllä se sitten päivän päätteeksi on kaiken sen vaivan arvoista, kun saa tavarat vihdoin paikoilleen.

Jahka tästä nyt vähän alkaa koti näyttää kodilta, niin teen sitten ihan kokonaisen postauksen uudesta kämpästä. Jos siellä joku muu näin kuun vaihteessa möhisee muuton parissa, niin haluan lähettää sylillisen verran vertaistukea täältä tavaroiden keskeltä!

Tormakkaa tiistai-iltaa kaikille! <3

Kuvat: Petteri Peltonen Photography

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*