Miksi halusin tatuoinnista eroon?

Olen saanut nyt kuluneen viikon aikana ihan älyttömän paljon snäppejä ja inbox-viestejä siitä, miksi haluan tatuoinnista eroon. Niinpä ajattelin kirjoittaa hieman tatuointini taustaa. Vai pitäisikö sanoa tatuoinnin puolikkaan taustaa :D Täältä pesee!

Elin teini-ikäni Kuusankoskella, eli nykyisessä Kouvolassa. Mie siis kuulun heihin, joilta on löytynyt mm. “haisunnäätä”, kavereiden kesken “Kouvola tukka”. :D Muistan kun teininä oli ihan super cool alaselässä olevat isot tribaali tatskat, lantsari farkut JA eritoten MicMacin mustavalkoiset tuulipuvun housut. Myös Karl Kani ja Fubu olivat super-in samalla kun jaloissa piti olla mahdollisimman isot ja mielellään vielä ilman nauhoja laahustavat skeittikengät. Minulla ja silloisella bestikselläni oli tietenkin samanlaiset, mutta eri väriset. Omani olivat valko-pinkit ja ystävälläni valko-vaalean siniset.

Kaikenlaiset lävistykset olivat myös silloin kovassa huudossa. Itsekin halusin lävistyksiä vähän sinne sun tänne, koskaan kuitenkaan saamatta vanhemmiltani lupaa hankkia semmoista. Silloin ajatteli, että heti kun täysi-ikäistyn käyn hankkimassa seuraavat lävistykset seuraavassa järjestyksessä: napakoru, kielikoru ja kulmalävistys. Ja alaselkään piti saada tribaalit. Tietenkin.

Koska vanhemmiltani en koskaan saanut lupaa käydä ottamassa lävistyksiä, olin sitten näppäränä mimminä kavereiden kanssa kuullut, että napakoru olisi helppo tehdä itse. No niinpä me marssimme apteekkiin neulaostoksille ja nakutimme itse itsellemme napakorut. Napakoruna mulla toimi pieni korvakorun rengas. Ja ketään ei varmaan yllätä, että tuo kötös tulehtui alta aika yksikön ja jouduin sen ottamaan pois. Enpä muuten ole ihan varma, että tietävätkö vanhempani tänä päivänäkään tästä kokeilusta, mutta nyt ainakin tietävät :D Haha! Voi noita aikoja..

En ymmärtänyt teininä, miksen saanut lupaa kaikille lävistyksille ja tatuoinneille, joita olisin halunnut.

 

Nyt ymmärrän.

Taisin olla sitten 16 kun sain luvalla mennä ottamaan lävistäjälle napakorun. Se killui navassani vielä pari vuotta sitten, kunnes totesin, että ei tämä nyt ehkä olekaan enää niin kovin hieno. Se oli muutenkin aina vähän väliä tiellä kuvauksissa ja se piti usein ottaa pois kuvausten ajaksi. Muita lävistyksiä minulla ei ole ollut, eikä taida enää tullakaan.. :D Jossei siis korviksia lasketa. Ja toisaalta never say never. :D

No sitten koitti se päivä, kun täytin 18. Ja eipä aikaakaan kun marssin tatuoijalle ja tilasin tribaalit käteeni. Olihan monilla julkisuuden ihmisillä ihan Hollywood näyttelijöistä saakka ollut juurikin kädessä erilaisia tatuointeja, Megan Foxilla mm. Marilyn tatska. Ja tsikidi-tsik, niinpä oli sitten minullakin omani! Tatuointi oli hienosti tehty ja siitä tuli juuri sellainen kun olin pyytänytkin. Ongelma vain näin 8 vuotta myöhemmin on se, että en suoranaisesti enää koe tribaaleiden olevan ihan oma juttuni. Minulla luki tribaaleiden seassa “Fides Spes Amor”, joka on latinaa ja tarkoittaa Usko, Toivo, Rakkaus. Tekstissä itsessäänkään ei siis ollut mitään vikaa, en vain enää kokenut tatuoinni olevan “minua”. Läppähän tässä tosiaan on sekin, että ennen tätä viime viikon leikkausta minulta oli leikattu “Usko” ja “Rakkaus” ja pelkkä Toivo oli jäljellä :D Hahah! Nyt ei ole enää kokonaista toivoakaan.

Tässä siis syy siihen, miksi haluan tatuoinnista eroon. Siihen ei liity sen suurempaa draamaa, ei eksien nimiä eikä muutakaan kummoista. Ainoastaan oman tyylin muuttuminen. :) Mielestäni hyvin tehdyt tatuoinnit ovat hienoja ja toisille ne sopii. Omalta kohdalta maksan nyt oppirahoja hätiköidyistä päätöksistä junnuna. Onneksi tämäkään ei ollut peruuttamatonta, vaan tatskoista pääsee nykyisin näppärästi eroon. :)

Youtubessa Vlogissa matskua viime viikon tatuoinninpoisto leikkauksesta.