No more promises

Niin se vaan aika vierii että muutamien tuntien päästä vaihtuu taas vuosi. Ihan hullua kuinka nopeasti aika menee! Tuntuu että vastahan sitä juhlittiin viime vuoden vaihdetta ja taas mennään. Näköjään tämä Kouvola on ollut mulle viimeiset pari vuotta place to be uutena vuotena, sillä olin viime vuonnakin tähän aikaan Kouvolassa. Silloin uusi vuosi otettiin vastaan vanhoilla koulukavereillani, joiden kanssa olen ollut samalla luokalla ala-asteella, ihan jo ykkösluokalla. Olin vuosi sitten juuri uuden vuoden tienoilla nimittäin käymässä Suomessa muutamia duuni-juttuja ja kuvauksia varten.

Tänä vuonna meininki on kuitenkin vähän erilainen kuin viime vuonna. En jaksa lähteä juurikaan merta edemmäs kalaan, vaan ihan ajattelin viettää iltaa porukoiden kanssa Kuusankosken puolella. Sen verran ajateltiin kuitenkin neljän seinän sisältä poistua, että käydään katsomassa Kuusaan keskustan ilotulitus pikkusisarusten kanssa. ? Ja eiköhän sitä nämä nuoremmat muutaman raketinkin pääse posauttamaaan kotipihalla, katsotaan jos allekirjoittanutkin innostuisi.

Meillä Harri ei onneksi pelkää ilotulitteita, vaikka muuten onkin vähän aremman puoleinen kaveri. Mullakin menisi koko homma ihan plörinäksi jos koko ajan joutuisin olla ”suojelemassa” pientä kauheilta paukuilta. Toivottavasti kaikki siis muistavat rakettien ampumisajan, joka alkaa klo 18 ja päättyy 02. Ei tule sitten yhtään enempää ressiä semmoisille karvakuonoille, ketkä eivät paukkeesta pidä ?

 

dsc03312
Harria ei paljon paukut pelota!

 

dsc03317
Ilotulitteita saa ampua klo 18-02 välisenä aikana. Säästetään karvakuonot ylimääräiseltä stressiltä ja pysytään aikataulussa!

 

Mä olen yleensä aina tehnyt jonkin sortin uuden vuoden lupauksen. Viime vuonna lupasin järjestää itselleni enemmän aikaa, sitä edellisenä lupasin tehdä vähemmän töitä.. Mitähän kaikkea sitä onkaan tullut luvattua. Tänä vuonna päätin etten lupaa yhtään mitään. Ei meinaan ole erityisen hyvin noi edellisvuoden lupauksetkaan pitäneet niin turha lupailla ja sitten pyörtää puheensa heti kun tilaisuus siihen koittaa ? Ehkä ainut asia minkä voisin ”luvata”on se että hoidan itseni kuntoon. Koska ylläripylläri mulla on edelleen tämä nuha päällä (tainnut vaan pahentua sitten joulun) niin josko mä nyt sitten pääsisin tästä tällä kertaa kokonaan eroon. Tai en varmaan kokonaan mutta mieluusti pidemmäksi aikaa! ? En nyt sitten tiedä onko toi lupaus vai pikemminkin tahtotila päästä takaisin normaaliin treenirytmiin ja elämään kiinni. No ainakin aion tehdä kaikkeni edistääkseni sitä nimimerkillä sinkkiä ja ceetä kaksin käsin kiskonut.

Jos nyt vähän muistelee kulunutta vuotta, niin mukaan on mahtunut paljon hyvää ja paljon huonoa. Ikävästi aina vaan ne alkuvuonna tapahtuneet hyvät asiat helposti unohtuu tämän loppuvuoden kakka-rysäkän alle. Alkuvuonna sain mm. Muutaman uuden ihana ja läheisenkin ystävän, joiden kanssa olemme aktiivisesti yhteydessä. Lisäksi syksyllä ihan yllättäen tapasin aivan ihana ihmisen, josta tuli minulle kerta heitolla todella tärkeä. Ihania muistoja on tullut reissuista, perheen kanssa vietetystä ajasta ja paljon muusta. Niitä muistoja en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Tähän voisi kai selittää myös perinteisiä liirumlaarumeita siitä kuinka on kasvanut ihmisenä jnejne. Mä kuitenkin luulen että mulla se kasvu on vasta alkamassa. Luulen, että tämä loppuvuosi on ollut mulle todella ison kasvun paikka ja että ensi vuonna mä tulen ymmärtämään tapahtuneita ja omaakin elämää taas ihan uudessa valossa. Vielä kaikki on liian tuoretta, jotta pystyisin oikeasti ymmärtämään miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat, mutta tiedän, että kun tarpeeksi aikaa kuluu, niin osaan katsoa näitä paria viime kuukautta aivan uudelta kantilta. Vastoinkäymiset opettavat ja kasvattavat. Tiedän että minusta kasvaa taas vähän empaattisempi ja vahvempi ihminen. Haluan myös uskoa siihen, että ensi vuonna on mun aikani toteuttaa visioitani, unelmiani ja haaveitani. Ja voin kertoa, että hihat on jo kääritty. Enää on työ tehtävänä.

Ensi vuotta odotan todella innolla. Uskon että hyviä asioita tapahtuu ja olen enemmän kuin valmis niille. En odota että mikään tapahtuu käden käänteessä kotona sohvan mutkassa maaten, vaan uskon että uuttera yrittäminen ja uskominen tullaan vielä palkitsemaan. Ensi vuonna en halua pelätä unelmoida enkä pelätä yrittämistä. Jos joskus kaatuu, niin sieltä sitten noustaan entistäkin vahvempana ja viisaampana. Ensi vuonna haluan olla paras versio itsestäni ja vuoden lopussa muistella tätä hetkeä tässä kotona vanhemmilla kun räkärätti kädessä Finrexini toisessa kourassa tätä tekstiä kirjoittelin. Toivon, että silloin tämä hetki tuntuu kaukaiselta, ikään kuin tästä olisi ollut jo vuosia aikaa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, onnea ja menestystä vuodellesi. Toivottavasti tämä ilta on ikimuistoinen ja pääset juhlistamaan sitä sinulle sopivin menoin. Palaamme asiaan ensi vuonna! ?

 

janni_73muok
2017.. I’m so ready for you! Kuva: Petteri Peltonen Photography