Ihmiskärppä

Nyt on taas aika käydä viime viikon Selviytyjien tapahtumia läpi! Viime kerrastahan onkin jo aikaa ;) Mennäänpäs suoraan asiaan!

Olosuhteet saarella alkoi hiljalleen käydä kovemmiksi, kun aika eteni kohti alkavaa sadekautta. Toisaalta hyvänä puolena oli se, että pahimmat paahteet alkoivat olla taakse jäänyttä elämää. Siinä kuitenkin helteiden hellittäessä alkoi erilaiset elukat ja ötökät heräilemään yhä enemmän ja enemmän vireystiloihin ja paikalliset muurahaiset tulivat erityisesti yöaikaan erityisen tutuiksi. Meidän “sänky” oli välillä niin täynnä murkkuja, että me jouduttiin Katjan kanssa poistumaan rannalle nukkumaan, koska sitä kutinaa koko keholla vilisevistä muurahaisista ei vain yksinkertaisesti jossain kohtaa enää kestänyt. Jostain syystä me tunnuttiin juuri Katjan kanssa olevan niiden suosikkeja, tai sitten vain meidän kohdalla olevat bambut olivat niiden koti. Itse haluan kuitenkin uskoa siihen, että me tuoksuttiin niin naisellisen makeille vielä tuossa vaiheessa, että vedimme murkkuja puoleemme kuin hunaja kärpäsiä.. ;) :D

Saari todellakin alkoi sekoittaa päätä. Unet alkoivat käydä välillä niin friikeiksi ja todentuntuisiksi, että aamulla oli ihan pihalla mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä on ollut unta. Yhtenä aamuna heräsimme Katjan kanssa rannalta ja muistan kun aloin ihan tosissani selittää, että “vitsi kun mulla soi se Juhani ja Jaana koko yön päässä.” Katja oli ihan, että mikä hemmetin Juhani ja Jaana. Sitten minä lauloin sitä Katjalle, joka totesi, että tuo ei kyllä ole oikea kappale. Olin ihan varma, että se on oikea biisi, olinhan mä nähnyt siitä untakin. Tähän oli pakko hakea varmistus muilta heimolaisilta, sillä uni oli sekoittanut nuppini niin pahasti ja olin vakuuttunut biisin olemassaolosta. Vastaus tuli aika nopeasti ja jouduin taipumaan Juhanin ja Jaanan olemattomuuteen. Nyt jos joku haluaa ostaa oikeudet ja tehdä siitä tulevan kesän hitin, niin halvalla lähtee! :D Säveltänyt ja sanoittanut J. Hussi.

Puhuin jaksossa myös syömishäiriöistäni. Tästä riittäisi niin paljon kerrottavaa, että se jääköön omaan postaukseen tai videoon tulevaisuudessa. Päivän palkintotehtävässä oli kuitenkin luvassa aika rentoa meininkiä ja pääsimmekin ruokahuutokauppaan. Minä huusin mysteerikuvun alta itselleni 5 marmeladia ja mangosmoothien. Smoothie maistui aivan taivaallisen hyvältä, mutta marmeladia inhoan ihan yli kaiken :D En IKINÄ ostaisi marmeladia kotiin tai valkkaisi sitä karkkipussiini. Varmaan jäänyt traumoja jostain pienenä jouluisin pakkosyödyistä vihreistä kuulista :D Mutta tuossa konkurssissa kaikki energia oli tervetullutta ja kun ruokia ei saanut jakaa muiden kanssa niin pistelin kaikki 5 marmeladia ihan kiltisti poskeeni. Toisena ruoka-annoksena huusin itselleni kanasalaatin ja vissyä. Ei ole muuten noinkin plaini kanasalaatti koskaan maistunut niin hyvältä! :D Freesi ruoka toimi tuossa helteessä hyvin, vaikka hiukan kateellisena katselinkin Juhanan susheja ja Kimmon tacoja…

Tämän jakson koskemattomuuskisassa nähtiin aikamoista draamaa. Muistan hyvinkin elävästi kuinka ahdistava tuo päivä oli. Kun meille oli kerrottu kilpailun säännöt, menimme aina hetkeksi sivuun, jolloin tuotanto laittoi kaiken valmiiksi. Tällä välin Kimmo tuli nykäisemään minua ja Sampoa hihasta, kertoen suunnitelmastaan. Hänen ajatuksensa oli, että muut meidän liitosta blokkaisi minulle tietä, niin että pääsisin etenemään mahdollisimman nopeasti radalla kohti palapeliä. Mukana tässä oli lopulta Kimmo, Katja, Sampo ja minä.

Kisan alettua blokkailu tuntui olevan käsillä vain kisan alussa. Sampo blokkasi Juhana reittiä kerran ja jatkoi sen jälkeen omaa suoritustansa välittämättä siitä mitä muut tekee. Kimmo blokkasi tietä satunnaisesti samoin Katja. Myös Ilari osallistui blokkaamiseen, ehkä jopa kaikista hanakimmin pitämällä yhtä rataa varattuna kokonaan Juhanalle. Rehellisyyden nimissä en jaksa uskoa, että asetelma tai voittaja olisi ollut eri, vaikkei tätä liittojen välistä taktikointia olisi käyty laisinkaan. Kuten Juuso totesi kisan päätyttyä, sääntöjä ei rikottu. Ja mikäli sääntöjä olisi rikottu, niin siinä tapauksessa niitä olisi rikkonut joka ikinen pelaaja, joten siitä on mielestäni turha kenenkään marista sen enempää, piste.

Se riita, mikä tästä kuitenkin leimahti, oli sitäkin ahdistavampi. Ihmiset korottivat ääntään ja puhuivat hyvin tiukkaan sävyyn toisistaan. Muistan kun seisoimme rivissä tehtävän jälkeen ja puimme Juuson johdolla asiaa, toivoin vain koko ajan että väittelytilaisuus loppuisi. Inhoan tuollaisia konflikti-tilanteita ihan yli kaiken ja itse olen usein sovittelijan roolissa. Tuossa kohtaa kaikkien tunteet kuitenkin kävivät niin kuumina, että näin parhaaksi olla vain hiljaa ja yrittää keskustella vasta sitten kun tilanne on vähän rauhoittunut. Siinä mielentilassa olevalla ihmiselle kun on turha yrittää mennä puhumaan mitään.

Tuotanto jopa erotti meidät kisan jälkeen, niin että emme päässeet puhumaan toisillemme. Meidät jokainen istutettiin eri paikkoihin, josta ei saanut liikahtaa eikä puhua muille. Siinä me nökötettiin varmaan pari tuntia. Silloin mä ajattelin että hitto mikä hullun mylly yhdestä kisasta tuli. Loppupäivä tuntui kestävän ainakin neljännesvuosisadan. Oli leirissä aika hiljaista kun sinne lopulta päästiin..

Onneksi kuitenkin seuraavana päivänä suurimpien tunnekuohujen jälkeen pääsimme sopimaan ja kehumaan toisiamme oikein kunnolla. Jokainen sai vuoronperään kertoa toisista hyviä asioita ja eihän siinä sitten kyyneliltä vältytty. Oli ihanaa päästä sanomaan hyviä asioita toisista ja vastaavasti ottaa niitä vastaan. Tuolla saarella kun on jotenkin niin riisuttuna kaikesta arkisesta ja maallisesta, että toisen pään sisälle pääsee aivan eri tavoin kuin normaalissa ympäristössä. Vaikka meillä olikin siellä ns. peli päällä ja piti aina vähän miettiä omaa asemaansa ja suunnitella juonia ja pudotuksia, niin kyllä me siellä muistakin asioista kuin pelkästä pelistä puhuttiin. Pääsimme osan kanssa todella henkilökohtaisille leveleille ja puhuimme kipeistäkin asioista. Osan kanssa ystävystyimme niin, että yhteydenpito jatkuu edelleenkin saariolosuhteiden jälkeen. Esimerkiksi Katjan ja Sampon kanssa pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä, kuin myös Kimmon kanssa jonkin verran.

Tässä tilanteessa syntyi käsite ihmiskärppä.

Huomenna seikkailut jatkuu taas klo 20:30 Nelosella! Katsotaan mihin jakso tällä kertaa vie.