Linnakkeen herruus ratkeaa!

Viime viikolla nähtiin Fort Boyardissa kutkuttava taisto meidän sinisten ja kiveäkin kovemman harmaan joukkueen välillä. Harmaata joukkuetta tähditti tankotanssin moninkertainen maailmanmestari Oona Kivelä, remonttipiiskuri Perttu Sirviö sekä lumilautailija Heikki Sorsa. Harmaiden joukkue oli täynnä sporttista voimaa ja huippu-urheilijoiden periksiantamattomuutta, joten heitä ei voinut millään asteella aliarvioida vastustajina (kuten ei toki mitään muutakaan joukkuetta). 

Perttu joutui kuitenkin jäämään aarrekammiosta sivuun, sillä loukkasi selkänsä sen verran pahasti. Häntä paikkaamaan saapui oranssin joukkueen sähäkkä Sabina, joka kahmi kolikoita ketterästi kuin ketunpoika. Taistelu finaalipaikasta oli siis vähintäänkin tiukkaa.

Ennen aarrekammiota käytiin kuitenkin itse taistot tehtävissä. Tästäkään jaksosta ei äksöniä puuttunut ja jouduin yhteen itselleni henkilökohtaisesti haastavimmista tehtävistä koko ohjelmassa. Vastaavaa kuumotusta en ollut vielä muissa tehtävissä kokenut, kun jouduin kiipeämään Oonaa vastaan linnakkeen reunaa myöden. Askelmat oli niin kapeat, että kenkä ei edes virtaviivaisesti mahtunut laudalle kokonaan. Merituulen puhaltaessa linnaketta vasten tasapainokin oli välillä koetuksella. Siinä oli hyvä yrittää sitten pitää mielessä, että ”älä katso alas”, kun joka askelma piti tsuumata erikseen, ettei vaan astuisi tyhjään. Kädensijoja ei olllut laisinkaan, vaan sormet piti yrittää ujuttaa linnakkeen murenevan kiviseinän kolosiin.

Jossain vaiheessa tuota tehtävää tajusin, että Oona on valovuosia edellä radalla. Silloin päätin, että en enää kilpaile Oonaa, vaan itseäni vastaan. Tärkeimpänä asiana pidin siis sitä, että näytän itselleni että pystyn suorittamaan tehtävän kokonaan. Ja sieltä tultiin perästä, hitaasti, mutta varmasti! :D Oona on kyllä kova mimmi, ei voi muutakuin nostaa hattua! On meinaan pikkuinen kehonhallinta ja grippi kehittynyt maailmanmestaruuksia haaliessa! :D

Ilmapallon posautus tehtävä oli aivan sairaan hauska! Vaikka siinä muljahti oikein kunnolla mahanpohjasta, kun Sami ja Roni ampuivat meikäläisen ilmoihin, niin silti se oli aivan törkeän hauskaa! Siinä olisi tehnyt mieli jäädä kiikkumaan ritsan nokkaan loppupäiväksi.

Jälleen kerran meidän joukkueen valttikorttina oli vahva yhteen hiileen puhaltaminen. Samilta tuli todella hyviä ideoita ja näkökulmia tehtävien suorituksiin, minä ja Roni oltiinkin usein kuunteluoppilaina. Kaikki olemme vahvoja omilla osa-alueillamme ja jokainen meistä kantoi taas kortensa kekoon parhaalla mahdollisella tavalla. Niinpä kolikoiden keruu sujui kuin tanssi ja saimme sen verran suuret setelit kasaan, että paikka finaaliin punaisia vastaan aukesi.

Nyt jäädään jännäämään miten taistossa käy! Finaali alkaa vajaan tunnin päästä 19:35 Maikkarilla!