Fort Boyard sydämessäni ikuisesti

Keväällä 2018 mulle tuli puhelinsoitto Banijay-tuotantoyhtiöstä, että olisinko halukas lähtemään mukaan kilpailemaan Linnakkeen herruudesta? Ensimmäinen ajatus oli, että tottakai, mutta kun tarkemmin rupesin miettimään terveydentilaani, työtilannettani ja henkilökohtaista elämääni ylipäänsä, aloin epäröimään. Lupasin palata asiaan mahdollisimman pian.

No siinä meni pari päivää, ennen kuin ilmoitin, että en nyt kuitenkaan lähde mukaan, että nyt ei elämäntilanne ole paras mahdollinen tuollaiselle matkalle. Tiesin, että muuttaisin pian omaan asuntoon tyttöjen kanssa ja kaikki se uuteen arkeen asettuminen ja uuden elämän aloittaminen verottaisi kaikki aikani ja voimavarani.

Mutta yhtenä päivänä juttelin puhelimessa rakkaan ystäväni Joanna Kuvajan kanssa, joka on ohjelman juontaja. Hän sanoi minulle että “Nyt jos koskaan on oikea hetki lähteä Forttiin. Saat muuta ajateltavaa ja pääset haastamaan itseäsi ja saat kokea Once in a lifetime- reissun”.

Tuon puhelun jälkeen soitin tuotantoyhtiöön uudestaan, että hitto vie, kyllä mä lähden. Enkä ole kertaakaan katunut lähtöä Ranskaan.

Kun kuulin, kenen joukkueessa saisin kilpailla, ajattelin heti että JES, ainakaan voimaa ja ketteryyttä ei tule joukkueeni jäsenistä puuttumaan. Oma urheilutaustani ei ole kyllä mitään verrattuna näiden kahden koettelemuksiin, olen tällainen peruskuntoilija espoosta. Mutta tiesin, että tulisimme olemaan vahva joukkue kaikilla eri osa-alueilla. Koska eihän linnakkeen tehtävissä pelkällä lihasvoimalla pärjää:)

Mutta Eevi ja Teemu, PELKKÄÄ LOVEEE! Olen iloinen, että sain olla juuri teidän “kolmaspyörä” tuon viikon ajan:) Harmi, että en kuitenkaan saanut nukkua teidän kanssa:)

Nyt on kaksi ensimmäistä jaksoa maikkarilla nähty ja sunnuntaina meidän keltainen tiimi kilpaili harmaata joukkuetta vastaan. Omista tehtävistä ehdottomasti pahin oli ötökkätehtävä. Mun piti itse kuljettaa vaunua aina seuraavaan laatikkoon ja aina edessä odotti mitä inhottavampia uusia ystäviä. Mutta tuon tehtävän jälkeen täytyy todeta, että pahin ötökkäpelko jäi linnakkeeseen:)

Ja se tehtävä, jossa pyörin tuolissa ja kolikoita piti kerätä kuppiin, tiesin olevan mulle mieleinen tehtävä. Olenhan tällainen hurjapää!

Mutta paljon on vielä tulossa, ja lupaan, että joudun kohtaamaan mun pahimmat pelot ja luovuttaminen oli mielessä tiettyjen tehtävien kohdalla. Mutta niin kuin olen sanonut kaikille, että luovuttaa ei ikinä kannata, oli tilanne sitten mikä tahansa.

Pitää uskoa itseensä ja ylittää itsensä ja haastaa itseään oman mukavuusalueen ulkopuolella.

– Believe in yourself –

Heidi <3