”Burnoutin partaalla löysin toisen todellisuuden”

Työhullu media-alan yrittäjä Sampo Manninen, 50, oppi irti päästämisen merkityksen. Hän havahtui outoon energiakokemukseen, ja alkoi uskoa toisenlaisen todellisuuden olemassaoloon.

Vartuin maaseudulla Lopella perheessä, jossa arvomaailma rakentui pitkälti työn ympärille. Onnellisuus määriteltiin sillä, että on töitä, ruokaa ja katto pään päällä. Niinpä minäkin olin työnarkomaani jo lapsena.

Muistan, miten tein teini-ikäisenä 18-tuntisia työpäiviä kotimme rakennustyömaalla, koska halusimme pitää huolen siitä, että rakennusmiehille tehdyt pohjatyöt ovat viimeisen päälle kunnossa.

Erään tuollaisen 18-tuntisen päivän päätteeksi nukuin pommiin. Kun sitten menin työmaalle myöhässä, rakennusmestari haukkui minut lyttyyn ja totesi, ettei minusta ole miesten hommiin.

Näin jälkeenpäin arvelen, että tuo kokemus lisäsi pakkomiellettäni työn tekemiseen.

Perustin ensimmäisen firmani jo 21-vuotiaana ja laajensin toimintaani ulkomaille Saksaan saakka. Tuotin yritysvideoita, ja työ on jatkunut tähän päivään asti.

On vaikea pukea sanoiksi sitä, miltä energioiden aistiminen tuntuu.

90-luvun lama ja velkaantuminen johtivat ensimmäiseen, joskin silloin vielä tiedostamattomaan burnoutiin. Sen seurauksena vaihdoin yrittäjyyden pariksi vuodeksi palkkatöihin. Sitten tuli kuitenkin tarjous, joka sai minut palaamaan yrittäjäksi.

Videotuotannon rinnalle tulivat tapahtumajärjestelyt ja muut viestintäpalvelut. Kansainvälisyys on ollut vahvasti osa koko kohta 30 vuotta jatkunutta yrittäjäuraani, ja olen vieraillut työn merkeissä yli 50 maassa. Yksi viimeisimmistä matkoistani suuntautui viime syksynä Irakiin. Silloin hämmästyin sitä, miten voimakkaasti tunsin sekä Turkin että Irakin synkät energiat.

Energia-aalto herätti

On vaikea pukea sanoiksi sitä, miltä energioiden aistiminen tuntuu. Muistan kuitenkin hyvin ensimmäisen kokemukseni: Elettiin 2000-luvun alkupuolta. Takana oli yksi nipin napin selätetty perhekriisi ja edessä uusi burnout. Mietin pääni kipeäksi sitä, mikä elämässäni mättää ja miksi en ole onnellinen. Istuin taas kerran yöllä tekemässä videota, kun väsyneenä laskin käteni syliin, suljin silmäni ja tunsin jotain hyvin outoa. Tuntui vähän siltä kuin kuumia tai kylmiä aaltoja olisi pyyhkinyt ylitseni. Suorastaan säikähdin.

Kokemus oli niin vahva ja todellinen, että aloin etsiä internetistä selitystä. Opin pian, että elämässä on olemassa ulottuvuus, jota en ollut aiemmin tiedostanut.

Vaimoni työskentelee mielenterveyshoitajana. En kertonut hänelle, kun lähdin ensimmäiselle reiki-kurssille oppimaan lisää energioista, joihin olin saanut tuntumaa.

Aihe imaisi mukaansa ja jatkoin kursseilla käyntiä. Energiakokemukset lisääntyivät. Eräänä kesäyönä työmatkan jälkeen istuin kotiportaillani, kun yhtäkkiä huomasin tarkkailevani itseäni viiden metrin päästä ilmasta. Silloin heräsi kysymys siitä, kuka on se, joka minua katselee. Ymmärsin, että minä en ole yhtä kuin ruumiini.

Uusi Sampo hämmentää

Meditaation myötä ymmärsin myös sen, että en ole myöskään yhtä kuin mieleni, sillä meditaatio opettaa tarkkailemaan omia ajatuksiaan. Meditaatioon syvennyin Intiassa eräällä työmatkalla. Innostuin siitä niin, että viime vuosikymmenen loppupuolella lähdin Deepak Chopran perustaman Chopra Centerin kursseille Englantiin ja Yhdysvaltoihin kouluttautumaan meditaatio-ohjaajaksi.

Osa kavereista poistui elämästäni, mutta suurin osa onneksi jäi.

Tässä vaiheessa vaimoni ja yhtiökumppanini tiesivät jo touhuistani. Kotona oltiin jopa opittu pyytämään apuani vaikkapa päänsäryn helpottamiseen. Oli kuitenkin aika näyttää uusi Sampo muullekin maailmalle.

Päätin tehdä paljastuksen mahdollisimman rehvakkaasti: laitoin paikalliseen lehteen ison ilmoituksen järjestämästäni meditaatio-luennosta. Sen jälkeen kaverit ja tuttavat alkoivat kysellä, mitä aineita olen vetänyt ja onko minusta tullut hihhuli tai saarnamies. Osa kavereista poistui elämästäni, mutta suurin osa onneksi jäi. Lisäksi elämääni on tullut iso joukko uusia, mahtavia tuttavuuksia.

Monilla muillakin on samansuuntaisia kokemuksia toisesta ulottuvuudesta. Se, joka arvostelee näitä asioita, ei ole niitä itse kokenut. Olisi kuitenkin tärkeää antaa mahdollisuus asioille, jotka eivät vielä ole kaikkien ihmisten tietoisuudessa. Nämä kokemukset ovat todellisia riippumatta siitä, tapahtuvatko ne ’oikeasti’ fyysisellä tasolla tai kokijan tietoisuuden tasolla. Kvanttifysiikkakin vahvistaa tätä tosiasiaa päivä päivältä enemmän.

Kuolevien auttaminen palkitsee

En ole koskaan ollut kiinnostunut uskonnoista, ja kirkosta erottuani oma henkisyyteni vain syveni. Jollain tasolla olen aina aavistellut, että on olemassa jokin meitä isompi juttu. Kuolemisen pelko on aina ihmetyttänyt minua. On surullista, miten iso mörkö siitä on tehty.

Muutama vuosi sitten minulta alettiin pyytää apua terminaalipotilaiden saattohoitoon. Palaute, jota olen saanut heiltä sekä kuoleman kynnyksellä että sen jälkeenkin, on ollut niin palkitsevaa, että mikään rahasumma ei vedä sille vertoja. Lähes poikkeuksetta kuolevien ihmisten ahdistuneisuus liittyy aina siihen, että heidän elämässään on ollut jotain, josta he eivät ole oppineet päästämään irti. Minusta tuo irti päästämisen taito on yksi elämän tärkeimpiä oppitunteja.”

 

Toimittaja Atte Alhainen
Valokuvaaja Kirsi-Marja Savola

Toimitus suosittelee