Vesipullovääntö ja sukkataistelu

Vaiheita tulee ja vaiheita menee. Jokainen, joka kasvattaa lasta, oppii sen ennemmin tai myöhemmin. Muistan vain muutaman pidemmän ajanjakson, kun Nöpsyn nukuttaminen on ollut tuskaa. Silloin heijasin lasta kaksi tuntia sylissäni samalla laulaen ja joskus itkien. Yritin epätoivoisesti nukuttaa vauvaa, joka ei ollut väsynyt, koska neuvolasta oli tullut ohjelappu, jossa luki vauvan uniajan olevan 20:30. Nuori äiti ei osannut kyseenalaistaa lappua tai ammattilaisen ohjeita. Rytmiin oli totutettava, sillä se kuulemma kannattaisi pitkällä juoksulla.

Poika on siis hyvä nukahtamaan ja hyvä nukkumaan. Nyt vaan nukutusmenoihin on tullut muutama uusi muuttuja. Vesipullo on paholaisen kätyri. Minulla ei ollut pienenä vesipulloa tai -mukia sänkyni vieressä. En vanhempanakaan kaivannut vettä keskellä yötä. Jossakin vaiheessa, kun tyttöystäviä jäi luokseni yökylään ja aloin seurustella janoisten nuorten miesten kanssa, opin kokemuksen kautta, että on olemassa ”vesilasi-ihmisiä”. Siis heitä, joiden yöpöydällä on aina lasillinen vettä, vaikka he eivät koskaan edes hörppäisi lasistaan.

Nöpsyn mielestä on kiva kantaa oma lasinen vesipullo sängyn viereen. Se oli aluksi suloista, mutta nyt tilanne alkaa tökkiä. Juuri, kun poika on nukahtamassa, kuuluu vaimealla, kärsivällä äänellä lausuttu: ”Jano.” Sitten noustaan istumaan ja juodaan. Tilanne saattaa toistua ja tuntuu, että tavoite on vain viivyttää unta. Mietin, olenko itse opettamassa lapsestani sitä tyyppiä, joka muutaman vuoden päästä pyytää vettä ja ravaa yöllä vessassa, vaikka pitäisi nukkua. Mistä tietää, että vesipullosta on tulossa osa valtataistelua eikä ase, jolla sammutetaan jano?

Ihan päiväkohtaisesti ajatellenhan ei ole iso homma antaa pojalle pulloa yhtä tai kahta kertaa illassa, mutta en haluaisi opettaa lapselle tapoja viivytellä. Hän tietää, että kun itkettää, pääsee syliin. Kun lähdemme kotoa, saa painaa hississä nappia. Onko järkevää opettaa, että jos ei halua nukkua, voi käyttää apuna vesipulloa? On mälsää kieltää pullo lapselta, jolla on jano, mutta kun veden kittaaminen illalla ei ole pakollista, voisiko tästä opetella vielä pois, kun se onnistuu suhteellisen kivuttomasti?

Nyt ehkä luulette, että minulla on liikaa aikaa, kun jaksan vatvoa tällaisia. Oikeasti ei ollut tarkoitus avautua vesipullosta, vaan yleisesti asioista, joista meillä vähän väännetään silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Vesipullon lisäksi taistelemme sukista. Kyllä, sukista. Nöpsy ei nimittäin halua olla ilman sukkia. Kylpyhetki on ainoa, kun poika on paljasjaloin, mutta lapsi heräilee tunnin välein yöllä itkemään, jos jaloissa ei ole sukkia. Makuuhuoneessamme ei ole kylmä eli tämä ei taida olla lämpötila-asia, vaan toinen opeteltu tapa. Suuret on meilläkin murheet!

Halusin jakaa nämä kanssamme, sillä olisi kiva kuulla, mitä älyttömyyksiä te mietitte? Onko lapsillanne pöhköjä tapoja, jotka aiheuttavat joskus kitkaa? :)