Puhelu päiväkodista

Blogeissani on viime aikoina ollut ilmassa stressiä. Meille selvisi viime viikolla, ettei päiväkoti, jossa Nöpsyn piti syksyllä aloittaa, ehkä aukea ollenkaan syksyllä. Niin. Paniikkihan siinä syntyi välittömästi. Hätäpaikka Vantaan laidalta jostakin 200 lapsen päiväkodista ei juuri houkutellut, kun oli kesän ajan tuudittautunut ajatukseen, että lapsen hoitopaikka on tietyssä sijainnissa ja siellä on tiettyjä tyyppejä lapseni kanssa. Harmittaa omasta ja muidenkin puolesta kovasti. Ehkä nyt ymmärrätte stressitilani, sillä työni alkavat syyskuun alussa oli hoitopaikkaa tai ei.

 

Olen soittanut ääni täristen useita puheluita, itkenyt (hei, yllätys taas), jauhanut aiheesta vaikka kenen kanssa ja miettinyt asiaa monelta kannalta. Ei, meille ei tule jotakin tuntematonta hoitajaa kotiin. Ei, en pane lastani jonnekin hätäpaikkaan hoitoon, vaikka sellaisen paikan Helsingin kaupunki ystävällisesti kaikille hakijoille kahdessa viikossa lupaa järjestää. Sellainen mahdollisuus on hieno, mutta kun aikani on niin kortilla ja hermoni riekaleina, en lähde siihen limboon.

Tänään puolen päivän aikaan asiat loksahtivat yllättäen kohdilleen, kun kivi vierähti sydämeltäni ja varmistin Nöppikselle hoitopaikan. Planeetat sattuivat olemaan kohdillaan, kun juuri minun soittoni aikaan vapaata tilaa oli hetken tarjolla ja meidät haluttiin täyttämään se tila. Olen niin kiitollinen kaikille meitä tsempanneille ja tässä asiassa tukenani olleille. Hermoromahdus oli hyvin lähellä, sillä ihmiselle, jolla on pakkomielle suunnitella kaikki tarkasti ennen toteutusta, pahinta on suunnitelmien muuttuminen lyhyellä varoitusajalla.

”No niin, kulta. Aika ottaa seuraava askel. Olkoon se kohti unelmiasi.”

Psst! Kuvien Wettereistä on tulossa toivomanne arvostelu heti, kun pääsen testaamaan ne kunnon vesikelillä. Sataisipa jo vettä! ♥