Lastenrattaat, joissa on ISOT renkaat

Onpa ihania talvikuvia, kun kuvien alareunassa vilkku kirkkaanvihreä nurmikko. Onneksi tällä hetkellä maa on jo valkeampi, mutta viikonloppuna fiilis oli vihreämpi. Kävin kampaajalla Ullanlinnassa ja kävelin sieltä sitten poikia vastaan Ruoholahteen. Mieheni oli koeajolla uusien rattaiden kanssa ylpeänä kuin pikkupoika uudesta lelustaan. Koeajoin siinä samalla reissulla sitten meidän BugabooXDiesel -malliston Bugaboo Cameleon3 -rattaat minäkin. Kun talvi ja lumikinokset palaavat, pyöräytämme rattaat niin, että nuo isot renkaat ovat edessä. Tämä oli myös syy miehen ostosreissulle. Hän varasi rattaat kiukuteltuani, kun jäin kinokseen jumiin Stokke-rattaideni kanssa. Hyvin niillä selvisi kaksi talvea, mutta tänä vuonna ensilumi aiheutti muutamankin jumitustilanteen. Myös meidän matkarattaamme ovat  tuota BugabooXDiesel -mallistoa ja samaisen avomieheni heräteostokset nekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä viikosta on ikävä kyllä tulossa aika karmiva, sillä mies tekee muutaman työprojektin vuoksi pitkää päivää ja omakin kalenterini hälyttelee useampia deadlineja. Tekemistä riittää ja kun poika on vielä räkäinen, on arjessa omat haasteensa lisästressinä. Flunssailussa on pahinta, jos lapsi on todella kipeä eikä siksi pääse puistoon. Silloin päiväunet eivät tunnu maistuvan ja sisällä oleminen alkaa turhauttaa nopeasti. Siis sekä lasta että äitiä, joka pelkää tulevansa mökkihöperöksi. Onneksi silloin voi käydä lyhyellä vaunulenkillä kävelemässä, jotta edes äitiä saadaan vähän aktivoitua. Taidan kaivella lämpöpussin varastosta, jotta kipeä lapsi pysyy paremmin lämpimänä kyydissäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on alkanut todenteolla uhma juurtua perheeseen. Ennen Nöpsyä kehuttiin kiltiksi ja rauhalliseksi, mutta nykyään minun on vaikea uskoa, että kyseessä on sama lapsi, joka lyö, raapii, murisee ja räkii äitiään. Muutaman inhottavan tavan olen jäljittänyt tiettyihin ”kavereihin”, joita lapsi tapaa säännöllisesti, mutta osa käytöksestä on alkanut täysin yllättäen. En oikein tiedä, mitä tehdä, kun lapsi hakee huomiota, mutta en tahtoisi opettaa, että sitä saa huonolla käytöksellä. Toisaalta en todellakaan halua olla se äiti, joka antaa lapsensa käyttäytyä kuin riivattu komentamatta tätä. Menisipä tämä vaihe pian ohi.

Uhmakäytöksen rinnalla onneksi taaperon hyvätkin puolet ovat vahvistuneet samaa vauhtia. Sanoja tulee jo monta uutta viikossa ja halailua sekä suukottelua esiintyy entistä useammin. Nautimme yhteisistä jutuistamme jotenkin aivan eri tavalla kuin ennen. Muskarin rinnalle olisi kiva löytää jokin harrastus kevätlukukaudeksi. Mietin jotakin, missä energiaa saa purettua maksimaalisesti. Sirkuskoulu saattaisi olla kova sana, minäkin tykkäisin pöllöillä apinana ihan luvan kanssa. Nöpsyn futistreeneissä yritin kiivetä köyttä pitkin kattoon kuten ala-asteella, mutta en päässyt metriäkään ylös. Voi, nolous! :D