Taaperon kanssa taidekoulussa

Tässäpä postaus kaikille heille, jotka eivät aina keksi Helsingissä tekemistä lastensa kanssa, mutta myös heille, jota ovat tuloksetta googlanneet ”Onneksinyt kokemuksia”. Kyseisen onnellisuus- ja hyvinvointistudion perusti vuodenvaihteessa ystäväni Salla ja hän pyysi meidät kokeilemaan lasten taidetuntia maksutta. Meillä ei ollut tälle päivälle juurikaan suunnitelmia, joten suostuimme mielellämme. Niinpä rullailimme tänä aamuna Töölönlahden ympäri Kallioon odottavin mielin. Millään mututuntumalla studio ei todellakaan toimi, vaan sitä vetävillä naisilla on kumpaisellakin sosionomin koulutus ja he työskentelevät päiväkodissa. Tarjolla on kuitenkin tunteja myös aikuisille, suosituin tunti on kuulemma ollut namsia.

Paikka oli helppo löytää. Avara ja valoisa tila houkutteli Nöpsyn heti tutkimaan paikkoja eikä hän muistanut edes ujostella. Toinen vetäjä oli ennestään pojalle tuttu, toinen ei ollut. Ensin maalailtiin siveltimillä ja valittiin kivoimmat värit. Taustalla soi koko ajan lapsenmielisiä biisejä, joiden mukana taapero välillä tanssahtelikin. Myös tilan ilmapallot toimivat hyvänä viihdykkeenä. Muskarissahan käymme viikoittain, mutta tämä harrastustunti erosi siitä hyvinkin paljon. Minua ei nimittäin tarvittu. Muskarissa olen välillä hevonen, laulan mukana, opetan pyörittämään käsiä ja heittelen ipanaa laulun oikeissa kohdissa. Tuolla ohjeistuksen ja opastamisen hoiti koko ajan ammattilainen. Ohjaajat kertoivatkin, että tunti on hyvä tapa saada omaa aikaa, sillä lapsen voi jättää tunnille ja lähteä itse vaikka lenkille. Tosin ensin pitää tutustua Sallaan ja Neeaan.

Lopputunnista väripurkeissa olivatkin jo molemmat kädet ja sekös vasta oli kivaa. Tunnin jälkeen kädet puhdistettiin ja juotiin pillimehu, johon toki kysyttiin äidiltä lupa. Tunnin jälkeen jatkoimme matkaamme vielä sushilounaalle ja viettämään aikaa kaksin, koska pojan isä tekee taas pitkän työpäivän. Kyselin, haluaako lapsi osallistua taidetunnille uudelleenkin ja vastaus oli myöntävä. Toivottavasti näitä Onneksinyt kokemuksia eksyy lukemaan mahdollisimman moni, niin löytyisi meillekin lisää harrastuskavereita. Tällä kertaa tunti pidettiin vain meille, jotta saan kuvata rauhassa eikä kukaan häiriinny kamerasta.

Nöpsy olisi muuten halunnut tänään mukaansa tuon ilmapallon, jonka maalasi. Ilkeä äiti ei suostunut, koska pelkää kuollakseen ilmapalloja. Ei kun siis, koska väri oli pallon pinnalla vielä kosteaa! :D