Päiväkotitotuttelu alkaa

Siinä sitä mennään, lapsen käsi äidin kädessä. Päiväkodilla on käyty jo parikin kertaa, huomenna pitäisi olla pidempi jakso läsnä. Ensi viikolla alkaa totutteluviikko kunnolla, mutta en tiedä, olenko yhtään valmis. Tai siis, pakkohan tässä on olla. Sekä äiti että poika ovat purkaneet tunteitaan tällä viikolla kunnolla. Taitaa kumpaakin vähän jännittää.

Minun roolini olisi nyt olla iloinen, itsevarma ja kannustava äiti. Ei kyyneliä eikä tunnelmointia. Päivähoito on kiva asia. Lapsi pääsee viettämään aikaa kavereiden kanssa ja oppii uusia asioita. Minä taas saan keskittyä toihin ilman morkkista ja keskeytyksiä. Itseäni tässä koetan vakuuttaa.

Pienelle on tulostettu kuvia päiväkotiin, pakattu pieni pyyhe ja vaatteita mukaan sekä mietitty, lähteekö Katti eli pojan unilelu myös päiväkotiin. Minä suunnittelen hysteerisenä kokkaavani pakastimen täyteen arkiruokaa viikonloppuna ja olevani ensi viikolla niin läsnä ja rauhallinen kuin mahdollista. Miksi ihmeessä tämä jännittää näin paljon? Ehkä sekin vaikuttaa, että Nöppis aloittaa vähän myöhässä ja muut lapset ovat jo totutelleet paikkaan.

Mutta hyvin se menee. Sen on pakko mennä.♥

  

(paita saatu Lindexiltä)