Arkikuva (27/52) eli hyvästit

Julkaisin kerran viikossa arkikuvan elämästäni. Sellaisen suunnittelemattoman, ei-viimeistellyn kuvan, johon jotenkin tiivistyy meidän arkemme ja elämämme. Kuvia voi selata arkikuva-kategoriasta.

”Julkaisin”, huomasitko? Aikamuodolla on väliä. Tämä on nimittäin 3.5-vuotiaan Bebe au Lait -blogin loppu. Ei tauko eikä aikalisä, vaan loppu. Perjantai 13. päivä tuntuu sopivalta ajankohdalta kirjoittaa loppusanat, sen verran dramaattinen ihminen kuitenkin olen ja sen verran paljon tämä päätös kirpaisee. Päätin kuitenkin aikanaan, että kirjoitan tätä niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja nyt ei enää tunnu.

Blogin kommentointimahdollisuus suljetaan kokonaan eikä blogi päivity enää. Sähköpostilla minut kuitenkin tavoittaa, jos jää jotakin hampaankoloon. Maailman isoin ja ikuisesti kestävä KIITOS kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolella ja heippa! Me jatketaan tästä kokemusta rikkaampina, Nöpsy ja minä. Muistelen teitä ihania lämmöllä.

Psst! Nöpsyn äidin oma blogi päivittyy jatkossakin TÄÄLLÄ. Sieltä löytyy tyyliä, kauneutta ja arkea. Ja vähän ”nöpsyilyäkin”, sillä pienen pojan tärkeät tapahtumat ja tyylijutut julkaistaan MouMou-blogissa, kun siltä tuntuu. ♥

Postaus kiitollisuudesta

Tänään olen uinut väsymyksen lisäksi kiitollisuudessa. Meillä on syyskuun alusta asti ollut aikamoista flunssarumbaa kurkunpääntulehduksineen ja oireettomine, vahingossa löytyneine korvatulehduksineen. Olen ollut töistä niin paljon pois, että hävettää. Niin on mieskin, mutta hänellä työpaikka on ollut vuosia. Minä olen vielä koeajalla.

Siksi pääsikin helpotusitku, kun äitini soitti, että voin mennä töihin, sillä hän tulee muutaman sadan kilometrin päästä junalla päiväksi lastenhoitajaksi. Tein tänään työpäiväni tuplateholla, sillä huomiselle taas ei ole hoitajaa ja päiväkotiin Nöpsy ei vielä ole valmis. Kuume on poissa, mutta yskä yltyy aivan karmeaksi jo pienestä spurtista keittiöstä makuuhuoneeseen. Kiitos lastenhoitoavusta, äiti.

Hain postista Zadaan BABY & KIDS -osastolta ostamani kirppitakin. Selaan mobiilikirpparia työni puolesta paljon ja joskus sellainen tuote, jonka kuvia on tarkoitus nostaa mainontaan, päätyykin omaan ostoskoriini. Nyt kävi niin.

Tummansinisen toppatakin mukana tuli yllätyslahjana myyjältä makupillejä, joita Nöppis pääsi heti kokeilemaan. Ne maustavat maidon, jota niiden läpi juodaan. Tällainen pieni, ystävällinen ele osuin juuri oikeaan saumaan, sillä aamun tunnelmani olivat aika epätoivoiset. Kiitos, sinä tuntematon myyjä.

 

Töistä oli ihana tulla kotiin, kun mummu (eli äitini) ja Nöpsy olivat leiponeet pannaria ja hellalla odotti ruokaa. Yleensä alan vasta kokkailla ruokaa siinä vaiheessa päivää, joten tämä on ihan täysipainoista hemmottelua minun asteikollani.

Tuli mieleen kiittää myös sinua, rakas lukijani. Saan kommenttibokseista voimaa ja vinkkejä. Joskus harmittaa, kun työni tai jokin muu menee tämän blogin edelle, vaikka olisi kuinka asiaa tai kuvia postattavana. On sellainen olo, että tahtoisin antaa enemmän, mutta paukut alkavat loppua. Kiitos, että luet höpinöitäni ja ehkä jopa höpiset jotakin joskus takaisin. ♥