Liikennepuisto, johon rakastuimme

Oli bussipysäkki ja bensa-asema. Oli bussi ja MINÄ ITTE -autopesula. Oli ihan oikea kakkaamispaikka koirille ja hieno merkki. Oli isompia ja pienempiä polkuautoja. Oli liikennesäännöt ja kiertosuunnat, joita ehkä puolet lapsista noudattivat. Silti kaikilla oli kivaa ja lapsia nauratti. Äidit höpöttivät keskenään ja hakivat välillä kahviosta jotakin purtavaa.

Kaksi pientä poikaa kävivät pullat käsissään lyhyen, mutta informatiivisen keskustalun siitä, millä autot kulkevat. Toinen kertoi ensin, että heidän autonsa kulkee kiisselillä ja kysyi sitten pienemmeltä lajitoveriltaan, millä heidän autonsa kulkee. Hetkeäkään miettimässä pieni vastasi: ”Tissillä!” Mitäpä siihen lisäämään.

Treffasimme kaverimme Sastamalassa. Herra Hakkaraisen talo oli helppo löytää ja saatan kirjoittaa siitäkin vähän, mutta talon takapihalla oleva liikennepuisto oli parasta koko reissussa. ”Mun hiuksiin ei saa koskea” -vaihetta elävä Nöpsy nautti täysin rinnoin varsinkin autopesulasta, jonne hän kurvasi aina uudelleen saatuaan edellisen pesun valmiiksi.

Isoiksi pesuharjoiksi oli kiinnitetty IKEAn nukkumatot rullien päälle, mistä tulikin mieleen, että minulla on samanlainen matto käyttämättömänä. Arvatkaapa, tekisikö mieli tehdä oma autopesula mummulaan? Kun nyt ensin saisi sen leikkimökin suunniteltua.

Somessa jo julistinkin eilisen ihanuutta, kun pidimme vahingossa vapaapäivän lomailusta. Tänään sen sijaan lähdetään reissuun jo kohta, ja ensi viikon suunnitelmiakin hiottiin illalla. Nyt pitää olla tarkkana, ettei lipsu taas suorittamisen puolelle. Miehellä on kuitenkin lomaa vielä myöhemminkin kesällä, joten kaikkea ei tarvitse tehdä nyt. Niin se kai vaan on, että työmyyrä on työmyyrä lomallakin. :)