Ottaisitko lapsen mukaan töihin?

Bebe au Lait -ja Si Moda -blogien pienet edustajat Polhemilla.

Showroomilla vilahtaa taaperon pipo, sen perään pinkaisee toinen pipopäinen tyyppi. Lattialla hengaileva koira avaa laiskasti toisen silmänsä ja tarkistaa, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Kuvaan kiinnostavia tuotteita ja vilkuilen toisella silmällä, että Nöpsy käyttäytyy nätisti. Yhdessä valitsemme sopivan värin pipoista ja nappaan itsestäni kuvan pipon kanssa. Showroomin tytöt tuntevat Nöpsyn ja lähtiessämme poika heiluttaa tutuille ”tädeille” samalla hymyillen. Käymme kaksin lounaalle ja lähdemme kohti seuraavaa paikkaa.

Marimekon nurkkauksessa odottamassa, kun äiti hipelöi vaatteita.

Kokkikartanon leikkinurkkaus pressi-ihmisten jälkeläisille.

Kun aloin saada kutsuja blogitapahtumiin ja pressipäiviin, ei juuri kellään ollut lasta mukana. Koiria kyllä, mutta ei pieniä ihmisenalkuja. Nykyään toimistojen ulkopuolella saattaa olla jopa vaunuparkki ja tapahtumassa lapsille oma tila. Joskus paikalle on järjestetty lastenhoitaja, mutta silloin on kyseessä yleensä erikoinen tapahtuma. Olen kiitollinen, että saan tehdä työtä, jossa lapsi kulkee mukanani silloin, kun on niin sanotusti pakko. Ei K-marketin kassalla voisi olla 1-vuotiasta sitterissä kassan alla tai autonkorjaajalla 3-vuotiasta ojentelemassa oikeaa ruuvimeisseliä. Harvoille työpaikoille voi ottaa lapset mukaan.

Pieni vieraskin jätti nimmarin vieraskirjaan.

Työnteko lapsen kanssa saattaa somessa näyttää leppoisalta, mutta se on kiillotettu mielikuva. Kiillotettu ja sokerikuorrutettu. Uhmaikäisen kanssa saa olla koko ajan varuillaan ja vauhtiakin riittää enemmän kuin tarpeeksi. Vahdin haukkana, ettei mikään särkyvä putoa tai ettei joka paikka ole täynnä tahmatassun sormenjälkiä. En aina ehdi kuvata kunnolla ja Insta Storya nyt en ainakaan voi/muista/ehdi päivittää. On kuitenkin kiva, että poikani tuntee jo suuren määrän ihmisiä ja hänen peräänsä jopa kysellään, jos olen yksin liikkeellä. On myös etuoikeus, ettei kaikista kutsuista tarvitse kieltäytyä, koska ei ole lastenvahtia.

Tällä postauksella tahdon kuitenkin kiittää, että minun on mahdollista ottaa lapsi mukaan töihin, jos tilanne niin vaatii. Kiitos siis yhteistyökumppaneille ja kiitos teille lukijoille, jotka teitte harrastuksesta minulle ammatin! :)

Pienet nappihousut ja Newbie Store

Kävin eilen katsomassa, miltä ensi viikolla Galleria Esplanadiin avutuva Newbie Store näyttää. Ajattelin ensin, että merkin lastenvaatteet loppuvat pieniin kokoihin niin, ettei suunnilleen metrinmittainen Nöpsy voi enää käyttää malliston vaatteita, mutta nepä jatkuvatkin kokoon 128 asti. Tutut sävyt ja rauhalliset printit olivat käytössä meillä vauva-aikana. Kunnon flashbackin aiheuttivat pienet, valkoiset nappihousut, jotka roikkuivat henkarissa. Samanlaisissa toin lapseni kotiin Kätilöopistolta aikanaan. Sen kunniaksi etsin postauksen, joka on kirjoitettu vauvakuplassa tänne blogiin kesällä 2014.

    

Ensimmäinen aamu kotona. Äitinä. Aamumaidot on nyt juotu ja stadin kuumin kebabrulla on nukahtanut jälleen. Raskausaikana vauvalle ei ollut kuin muutama tekonimi, mutta parin päivän aikana tukkajumalamme on saanut kymmeniä uusia lempinimiä. Hassut ilmeet ja ääretön rakkaus pientä ronttia kohtaan aiheuttavat sen, että vauvaa voisi vaan tuijotella tunnista toiseen. Siinä se nukkuu. Oi, nyt aivasti! Eikä, hei maailman söpöin maitopieru. Kuulitteko? Näittekö? Katsokaa, kuinka ihana se on! Ja se on minun tekemäni.

Vielä synnytyssalissakin jännitimme, kumpi sieltä oikein syntyy. Vastoin 99 % ihmisten odotuksista saimme pienen pojan, joka sulatti sydämemme hetkessä. Mietin etukäteen, että olen itselleni armollinen enkä tuomitse olotilaani, jos en heti vauvan rinnalle saatuni tunne ääretöntä rakkautta ja meinaa pakahtua onnesta. Ja pöh! Menin pienestä apinavauvasta niin sekaisin, että itkin vaan onnesta tuoreen isän yrittäessä sopertaa puhelimeen mummoille jotakin vauvasta. Lopulta isiltäkin, joka yritti käyttäytyä järkevästi ja hillitä tunteitaan, pääsi itku.

Pieni poikamme on kerrassaan suloinen ilmestys nukkuessaan levollisesti, mutta parhaimmillaan poju on hereillä, kun hän ilmeilee. Isot silmät ja pusuhuulet on tallennettu satoihin valokuviin jo nyt, vaikka vauvalla on ikää vasta muutama hassu vuorokausi. En vaan saa tästä olotilasta tarpeekseni. Mietin synnytyslaitoksella ääneen, puhkeaako tämä vauvakupla todella joskus. Sitten äitini, joka matkusti maalta pienokaista katsomaan totesi minulle, että pitää minua edelleen aivan yhtä suurena ihmeenä ja aarteena kuin vauva-aikananikin. Itku siinä meinasi päästä jälleen, mutta se taitaa olla tämän viikon teema. ♥

Alkuperäisen vauvafiilistelypostauksen voi lukea täältä. Newbie Store kannattaa muuten pitää mielessä, jos klassiset ja laadukkaat lastenvaatteet ovat lähellä sydäntä! :)