Farkkupaitapäivä ja raakoja suunnitelmia

Kävin tänään työtapaamisessa suosikkikaupungissani Tampereella. Sen ajan pappa eli isäni katsoi Nöpsyn perään. Olimme täällä maalla jo viime yön, kotiin lähdemme huomenna. Jotenkin tällainen jatkuva reissaaminen on kivaa, vaikka olen aina ollut kotihiiri, joka tykkää nyhjätä omien tavaroiden keskellä. Maisemanmuutos, vaikkakin jo pieni sellainen, virkistää kuitenkin aina. Kevättalvelle mietimme hieman pidempää reissua miehen isää katsomaan Rovaniemelle. Olisipa siellä paljon lunta vielä silloin! Pakko päästä taas pian hiihtämään, jäin ihan koukkuun siihen muutama viikko sitten.

Illemmalla pitäisi leipoa söpöjä Runebergin torttuja, mutta hieman erilaisina versioina. Ajattelin kokeilla, kuinka Runeberg taipuu raakakuppikakuiksi! Saa nähdä, löydänkö Kylmäkosken Tokmannilta kaiken, mitä raakaleipomuksiini tarvitsen. Ehkä täytyy olla hieman luova, mutta se ei haittaa. Kiva vaan, kun on vähän haastetta. Tavallisista Runebergin tortuista en niin välitä, mutta tämä Runebergin kakku oli viime vuonna ihan hitti. Kannattaa kokeilla! :)

Luomus kännykuvina

Mihin lauantai oikein hujahti? Minun pitäisi olla pakkaamassa huomista kirpputoritapahtumaa varten, mutta jumitan tässä koneella selaamassa läpi päivällä ottamiani kännykkäkuvia. Mietin, kehtaanko julkaista näitä, ja päätin, että kehtaan. Haaveilen salaa hakevani miehen lakritsijäätelöpurkin pakastimesta ja syöväni jätskiä suoraan purkista sängyssä. Hyi minua! Myös suolapähkinät, joita ostin salaattia piristämään, huutavat kaapissa nimeäni. Koetan siis kirjoittaa tämän herkkuhimon pois. Pojat söivät tänään Mäkkärissä, kun taas minä tein kotona itselleni salaattia. Äh, ei toimi edes kehuminen. Keskityn siis museoreissuun, jonka päivällä teimme.

Luonnontieteellisessä museossa nähtiin tänään:

  • kahvittelevat kirahvit terassilla. Luomus-elämys alkaa jo ulkoa, kun pitää ihailla sekä kirahvipariskuntaa että isoa hirveä.
  • paljon portaita ja paljon lapsia, jotka halusivat kiivetä ”ihan ite”.
  • Nöpsy ja äiti, jonka ei tarvitse syödä enää yhtään herkkuja.
  • punainen, aika iso papukaija.
  • imettävä kettu, joka oli hellyyttävä, kunnes muistin, että lähes kaikki eläimet museossa ovat joskus olleet elossa ja jouduin pidättelemään itkua. En suostunut moneen vuoteen astumaan jalallanikaan tilaan, jossa oli täytetty eläin. Ne ovat ahdistaneet pitkään jo ajatuksena.
  • lisää portaita.
  • iso, iso kirahvi.
  • erilaisia dinosauruksia. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut dinosauruksista, mutta yllättäen tämä tila oli kaikista paras ja mieleisin.

Äh, pakko mennä pakkaamaan lisää. Rekin puran vasta aamulla, sillä sekainen eteinen on ihan karmea näky. Sekosin muuten tänään aamulla pahemman kerran ja heittelin kirppiskasaan jo ainakin yhdet Parikat, Alexander McQueenin huivin ja pari Katri Niskasen vaatetta. Lisäksi seassa on mieletön nahkarotsi ja useampia mekkoja. Pöydältäni tulee siis huomenna löytymään aikamoisia aarteita. Tervetuloa tonkimaan, lisätietoja tapahtumasta löydät täältä! :)