U-käännös blogimaailmassa

Tiedättekö tunteen, kun suunnittelette isoa muutosta, mutta sitten jotakin tapahtuu ja tämä tapahtuma sysää teitä aivan toiseen suuntaan? Olin miettinyt, että yhdistäisin vuoden vaihteessa blogini suureksi sillisalaatiksi, jossa tyyli, perhearki, kauneus ja ruokajutut olisivat lilluneet sulassa sovussa. Ajattelin peliliikkeen helpottavan stressiä, joka aina välillä iskee, kun huomaan, että toinen blogi on tuntunut toista tärkeämmältä. Asiaa eivät auttaneet muutamat kommentit, joissa kerrottiin molempien blogien päivitystahdin olevan surkea ja yhdistämistä ehdotettiin. Onneksi kohtalo puuttui peliin.

 nayttokuva-2016-11-22-kello-14-53-46

Tunnustuksen säännöt

  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
  2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
  3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
  4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
  5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Tämän aiheen käsittely ja blogien yhdistäminen se vain siirtyi ja siirtyi. Hyvä niin, sillä Meriannen mielestä -blogissa annettiin minun perheblogilleni Blogger Recognition Award -palkinto ja tämä katkaisi kamelin selän. On olemassa tuhansia ja taas tuhansia lukijoita, joita ei joko kiinnosta lapsiperhejutut tai jotka eivät korvaansa lotkauta muoti- ja meikkihömpötyksille. Ja että minä, joka olen aina kapinoinut muotteja ja sääntöjä vastaan, yhdistäisin blogit yhdeksi paremman päivitystahdin toivossa ja muutaman kitinäkommentin takia? No hei, ei ole pelkoa. En tiedä, mikä minuun meni, kun edes harkitsin asiaa. Kiitos siis Merianne, kun herätit minut kiitostekstilläsi ja palautit itseluottamukseni. (Kuvakaappaus Meriannen postauksesta, linkki siihen löytyy tämän tekstikappaleen alusta.)

bloggeraward

Olen otettu tästä palkinnosta ja varsinkin luettuani, miksi palkinto minulle haluttiin antaa. Minun lukulistallani on monta, monta perheblogia. Näitä kaikkia blogeja voi kuvailla yhteisesti samoin sanoin, joten palkinnon saajat oli aika helppo valita. Valitsin heidät, joiden blogiaan käyn lukemassa, vaikka ei oikeasti olisi aikaa. Näiltä bloggaajilta imen energiaa, kun en ole ehtinyt nukkua tai muuten vaan on mieli maassa.

Palkinnon saavat minulta Lapsellista, MUTSIS ON, LattePappa, But I’m a human not a Sandwich, Puutalobaby, Lähiömutsi, SARA PARIKKA, oi mutsi mutsi, MAMI GO GO ja Päiväkodin elämää. Tyypit, te pidätte minut järjissäni! :)

Lastenrattaat, joissa on ISOT renkaat

Onpa ihania talvikuvia, kun kuvien alareunassa vilkku kirkkaanvihreä nurmikko. Onneksi tällä hetkellä maa on jo valkeampi, mutta viikonloppuna fiilis oli vihreämpi. Kävin kampaajalla Ullanlinnassa ja kävelin sieltä sitten poikia vastaan Ruoholahteen. Mieheni oli koeajolla uusien rattaiden kanssa ylpeänä kuin pikkupoika uudesta lelustaan. Koeajoin siinä samalla reissulla sitten meidän BugabooXDiesel -malliston Bugaboo Cameleon3 -rattaat minäkin. Kun talvi ja lumikinokset palaavat, pyöräytämme rattaat niin, että nuo isot renkaat ovat edessä. Tämä oli myös syy miehen ostosreissulle. Hän varasi rattaat kiukuteltuani, kun jäin kinokseen jumiin Stokke-rattaideni kanssa. Hyvin niillä selvisi kaksi talvea, mutta tänä vuonna ensilumi aiheutti muutamankin jumitustilanteen. Myös meidän matkarattaamme ovat  tuota BugabooXDiesel -mallistoa ja samaisen avomieheni heräteostokset nekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä viikosta on ikävä kyllä tulossa aika karmiva, sillä mies tekee muutaman työprojektin vuoksi pitkää päivää ja omakin kalenterini hälyttelee useampia deadlineja. Tekemistä riittää ja kun poika on vielä räkäinen, on arjessa omat haasteensa lisästressinä. Flunssailussa on pahinta, jos lapsi on todella kipeä eikä siksi pääse puistoon. Silloin päiväunet eivät tunnu maistuvan ja sisällä oleminen alkaa turhauttaa nopeasti. Siis sekä lasta että äitiä, joka pelkää tulevansa mökkihöperöksi. Onneksi silloin voi käydä lyhyellä vaunulenkillä kävelemässä, jotta edes äitiä saadaan vähän aktivoitua. Taidan kaivella lämpöpussin varastosta, jotta kipeä lapsi pysyy paremmin lämpimänä kyydissäni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä on alkanut todenteolla uhma juurtua perheeseen. Ennen Nöpsyä kehuttiin kiltiksi ja rauhalliseksi, mutta nykyään minun on vaikea uskoa, että kyseessä on sama lapsi, joka lyö, raapii, murisee ja räkii äitiään. Muutaman inhottavan tavan olen jäljittänyt tiettyihin ”kavereihin”, joita lapsi tapaa säännöllisesti, mutta osa käytöksestä on alkanut täysin yllättäen. En oikein tiedä, mitä tehdä, kun lapsi hakee huomiota, mutta en tahtoisi opettaa, että sitä saa huonolla käytöksellä. Toisaalta en todellakaan halua olla se äiti, joka antaa lapsensa käyttäytyä kuin riivattu komentamatta tätä. Menisipä tämä vaihe pian ohi.

Uhmakäytöksen rinnalla onneksi taaperon hyvätkin puolet ovat vahvistuneet samaa vauhtia. Sanoja tulee jo monta uutta viikossa ja halailua sekä suukottelua esiintyy entistä useammin. Nautimme yhteisistä jutuistamme jotenkin aivan eri tavalla kuin ennen. Muskarin rinnalle olisi kiva löytää jokin harrastus kevätlukukaudeksi. Mietin jotakin, missä energiaa saa purettua maksimaalisesti. Sirkuskoulu saattaisi olla kova sana, minäkin tykkäisin pöllöillä apinana ihan luvan kanssa. Nöpsyn futistreeneissä yritin kiivetä köyttä pitkin kattoon kuten ala-asteella, mutta en päässyt metriäkään ylös. Voi, nolous! :D